Näyttelijä Mikko Rantaniva nauttii teatterin tunnelmasta.

Näyttelijä Mikko Rantaniva päätti 11-vuotiaana, että hänestä tulee näyttelijä. Palo teatterin tekemiseen on säilynyt siitä lähtien. – Lavalla olen turvassa, hän kertoo.

Rantaniva ei muista enää ensimmäisen näkemänsä teatteriesityksen nimeä, mutta elämys on vahvana mielessä. Äänekoskelainen koululainen oli koulunsa kanssa katsomassa murhamysteerinäytelmää, jossa näyttelijät ottivat kontaktia suoraan yleisöön.
– Ajattelin, että vau, tuota haluan tehdä, Rantaniva muistelee.
Näytellä hän on ehtinyt Joensuussa, Petroskoissa ja Tampereella sekä freelancerina eri puolilla Etelä-Suomea. Kasvot ovat tulleet suurelle yleisölle tutuiksi muun muassa Uuden Iloisen Teatterin musiikkiesityksistä ja televisiosta.
– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä monenlaista. Teatteri on kuitenkin se oma juttuni.
Teatterissa Rantaniva rakastaa koko ilmapiiriä. Näyttelijä kertoo nauttivansa harjoittelusta ja siitä, että hyvän ohjaajan kanssa parasta mahdollista lopputulosta haetaan niin pitkään, että se löytyy.
– Paras hetki on kuitenkin se, kun valot himmenevät, yleisö on katsomossa ja esitys alkaa. Se tunnelma on ainutlaatuinen.

Kuopio on tarpeeksi kaukana

Kuopion Kaupunginteatteriin Rantaniva tuli kaksi vuotta sitten. Aluksi tarkoitus oli tulla vierailulle, mutta kun teatteri etsi näyttelijää vakituiseen kiinnitykseen, päätti hän lähteä. Muuttoa Etelä-Suomesta helpotti sekin, ettei pääkaupunkiseutu tuntunut omalle paikalle.
– Ei se elämänrytmi ja ihmisten tapa korostaa itseään sopinut minulle. Kuopiosta minulla oli jo valmiiksi positiivinen mielikuva, eikä sitä ole tarvinnut muuttaa. Ihmiset ovat spontaaneja ja elämänmeno leppoisaa. Kuopiossa on hyvää sekin, että se on riittävän kaukana. Täällä ei tarvitse stressata siitä, että pitäisi käydä teatterityön ohessa vielä näyttäytymässä koekuvauksissa, Rantaniva sanoo velmuillen.
Arki Kuopiossa kuluu töiden ja perheen ehdoilla. Haastavat työajan rajoittavat vapaa-ajan toimintaa ja kaupunkiin tutustumista.
– Olen aloittanut nyrkkeilyharrastuksen. Se on monipuolinen laji, josta pidän kovasti, ja saamme soviteltua harjoitteluajat teatterin rytmiin sopivaksi.

Kohti kiireistä kevättä

Ensimmäisten Kuopion vuosien aikana Rantaniva on nähty lavalla useissa isoissa rooleissa.
– On mukavaa, että tänä syksynä minulla on hieman pienempiä rooleja. Ne ovat tärkeitä, mutta koko ajan ei tarvitse olla samalla intensiteetillä keskiössä. Keväälle on tulossa taas isoja juttuja, joten on mukava saada hieman hengähtää.
Lokakuussa ensi-iltansa saavan Patriarkka-näytelmän harjoitukset ovat käynnissä. Siinä Rantanivalla on Jarno Harjun rooli. Viulunsoittaja katolla -musikaalissa Rantaniva puolestaan nähdään räätäli Motel Kamzoilin roolissa. Vaikka tässä roolissa lavalla ei tarvitse olla koko ajan, ei hän malta lähteä kauas näyttämön läheisyydestä.
– Istun kohtausten välissä lavasteissa ja seuraan tapahtumia. Viulunsoittaja katolla on siitäkin hieno projekti, että saan seurata illasta toiseen muutaman metrin päästä Kuopion kaupunginorkesterin soittoa. Olo on aika etuoikeutettu.


Persoonallinen Bobby

Kansikuvamallimme Mikko Rantanivan seurana puistonpenkillä odottaa englanninbulldoggi Bobby.
Hymyilemättä tätä parivaljakkoa ei voi katsoa.
Rantanivan komeutta ei voi jättää huomioimatta, mutta Bobby pistää paremmaksi hieman karskilla olemuksellaan. Bobby on tukevarakenteinen ruttunaama, joka saa katseet kääntymään ja hymyn huulille.
Englanninbulldoggi on hyvin ystävällinen ja avoin ihmisiä kohtaan. Lisäksi se on peloton, uskollinen, luotettava ja rohkea. Bobbyyn on tiivistynyt nämä kaikki luonteenpiirteet, mukaan lukien savolainen lupsakkuus.
Puistonpenkillä Bobby ei ollut ensimmäistä kertaa. Maisemia on katseltu ennenkin rauhallisilla kävelylenkeillä. Päättäväinen bulldoggi kun määrää itse suunnan ja tahdin.
Kuvausten lomassa nautittiin myös makupaloja. Äkkiseltään luulisi, että pekoni on parasta herkkua, josta koira voi haaveilla. Mutta kissan viikset: Bobby pitää tuorekurkusta ja erittäin hyvin näyttää vihannes maistuvankin.
Bobbyn elämään kuuluvat myös pikkupäikkärit sohvalla ja tietysti pää tyynyllä. Joskus Bobby saa seuraa isännästään, ja silloin tasainen kuorsaus laskeutuu taloon.

Bobby ei kanna kuppia mukana vaan juo suoraan vesipullosta.