Kansallispukujen käyttö ei ole ryppyotsaista! Kuvassa vasemmalta Terttu Mulli, Anne Tervonen, Tuula Pärnänen ja Vesa Hirvonen.

Kansallispuvut tekevät uutta tulemista. Perinteikkäät asut ovat upeita käsityön näytteitä ja soveltuvat yhtä hyvin niin pienempiin perhejuhliin kuin vaikka Linnan juhliinkin.
Monen kaapissa saattaa lojua vanhempien tai isovanhempien perintöpuku. Nyt on korkea aika ottaa kansallispuvut käyttöön ja tuunata ne oman näköiseksi!

Kuopion Tanhuujien Terttu Mulli, Anne Tervonen, Tuula Pärnänen ja Vesa Hirvonen ovat kaikki kansallispukuinnostuksen puraisemia. Kansantanssien harrastajalle kansallispuku on myös esiintymisasu, mutta taudinkuvaan kuuluu, että kerran puvuista innostuttuaan loppua ei näy. Esimerkiksi Terttu Mulli on tehnyt itselleen kolme kansallispukua.
– Yhden valitsin ihan sillä perusteella, että siinä oli mahdollisimman paljon käsityötä, hän nauraa.
Mulli myös ohjaa kansalaisopistolla kansallispukukurssia. Kurssit ovatkin hyviä paikkoja saada tietoa ja oppia, jos haluaa tehdä itse kansallispuvun tai korjata ja tuunata vanhaa pukua.

Kotiseuturakkautta puvuissa

Näin teki myös Vesa Hirvonen, joka valmisti itselleen Etelä-Savon miesten puvun tarkistetun mallin.
– Kolme vuotta siinä meni. Paita, liivit ja takki eli röijy ottivat jokainen yhden lukuvuoden.
Hirvonen valmisti itselleen puvun esiintymisasuksi. Kaikki kansanperinteeseen liittyvä, myös perinnerakentaminen, on hänen sydäntään lähellä, joten puvun tekeminen oli mieluisaa. Nimenomaan Etelä-Savon pukuun hän päätyi paitsi ulkonäöllisistä syistä myös heimorakkaudesta. Puku tuntui myös valmistuksensa puolesta sopivan yksinkertaiselta.
Myös Anne Tervonen valitsi oman pukunsa kotiseudun mukaan. Kuopion seudun naisen puvun malli on tarkistettu vuonna 1990. Tervonen valmisti oman pukunsa itse kolme vuotta sitten.
– Kuopion seudun puku on myös yksi tanssiryhmämme esiintymisasuista, joten valinta oli kaikin puolin selvä, Tervonen kertoo puvustaan.

Vesa Hirvosen Etelä-Savon miesten puvussa on paita, huivi, housut ja liivit sekä lakki ja näyttävä röijy. Röijyn kangas kuten kansallispukujen villakankaat yleensäkin, ovat käsinkudottuja.

Terttu Mullin Sakkola-Raudun puvussa on kesäessu ja kostuli. Otsalla oleva pieni huntu on luterilaisen vaimon tunnus. Huntuja esiintyy vain itäsuomalaisissa puvuissa, länsisuomalaisissa puvuissa niitä ei käytetä.

Tuunaus on sallittua

Siinä missä Tervosen puku on suhteellisen uusi, on Tuula Pärnäsen Etelä-Pohjanmaan eli Härmän puvulla takanaan pidempi historia.
– Tässä on pohjana oman äitini puku 1940-luvulta, jota olen tuunannut ja tehnyt siihen uusia osia.
Pärnänen kannustaa ihmisiä ottamaan rohkeasti vanhoja pukuja uuteen käyttöön.
– Monella roikkuu vaatekaapissa 2000 – 3000 euron arvoinen puku. Onhan se sääli, jos puku jää käyttämättä.
Vaikka kansallispukuihin liittyy tietty ohjeistus, ryppyotsainen ei puvun kanssa tarvitse olla. Kokonaisen puvun sijasta voi käyttää myös yksittäisiä puvun osia. Esimerkiksi miehellä kansallispuvun liivi ja tavallinen kauluspaita sopivat hyvin yhteen. Myös kansallispuvun hame tai vaikkapa irtotasku antavat säväyksen muuten modernissa asussa.
– Olennaista on, että pukuja ei sekoitella keskenään, vaan kunnioitetaan puvun ulkoasua. Mutta hyvän maun rajoissa saa myös irrotella. Toisaalta esimerkiksi hartiahuiveilla saa puvussa omaa persoonaa esille. Ennen vanhaanhan käytettiin sitä kihlasilkkiä, minkä itse kukin omisti.
Monikäyttöinen kansallispuku soveltuu monenlaisiin tilaisuuksiin. Puvuissa on sekin hyvä puoli, että ne kestävät käyttöä ja kulutusta. Luonnonmateriaalit kuten villa, silkki ja pellava ovat kestäviä ja kuluvat osat on helppo vaihtaa uusiin. Puvut ovat myöskin hengittäviä, eivätkä hiosta.
– Kun pukua muistaa huoltaa, kestää se vuosikymmenet kovaakin käyttöä. Rohkeasti siis kokeilemaan. Tietoa löytyy netistä ja esimerkiksi kansallispukukursseilta.

Kuopion seudun naisen puku koostuu hameesta, essusta, taskusta, röijystä, alushameesta, sukista ja sukkanauhoista sekä hartiahuivista. Jaloissaan Anne Tervosella on mustat nauhakengät. Vaaleaa tykkimyssyä koristaa kaunis kirjailu ja pitsit.

Etelä-Pohjanmaan eli Härmän puku on alkujaan 1940-luvulta.
Tuula Pärnänen on myöhemmin tehnyt vanhaan pukuun uusia osia ja muun muassa pidentänyt hametta itselle sopivaksi. Niin ennenkin on tehty, kankaat ja materiaalit on käytetty tarkkaan ja tuunattu uusiokäyttöön, Pärnänen muistuttaa.