Rakki-Sakke ja Lahjomaton Miro keikalla Nilsiän Kaiku-baarissa elokuun lopulla.

Rakki-Sakke ja Lahjomaton Miro on kuluneena vuonna lyönyt läpi niin äänitteiden kuin keikkojenkin myötä. Rosoiseen pakettiin kääritty suomenkielinen juureva rytmimusiikki kokoaa äärelleen niin blues-, punk- kuin myös metalliväkeä.

Kuopion torikansan tietoisuuteen triona soittava Rakki-Sakke ja Lahjomaton Miro soitti itsensä kesäkuussa Kuopion katusoitto-festivaaleilla. Kuudentoista kokoonpanon joukosta yhtye sai arvokkaan palkinnon, tapahtuman yleisö äänesti kolmikon suosikikseen. Saavutus on mainio, onhan bändillä ikää vasta puolisentoista vuotta. Rakki-Sakke eli Sakari Partanen on tällä taiteilijanimellä esiintynyt muutaman kerran jo takavuosina, mutta nykykuvio alkoi muodostua viime vuoden keväällä.
– Tuntui että biisit eivät oikein yksin lähde lentoon ja päätimme yhdistää voimamme Miron kanssa. Syksyn pubikiertueelle otimme mukamas tilapäisesti mukaan rumpaliksi Toni Pitkäsen. Kolmestaan löytyi se haluttu soundi ja lukitsimme Tonin kiinni rumpujakkaralle pysyvästi, Sakke kertoo.

Rytmiä ja hikeä

Millaista musiikkia Rakki-Sakke ja Lahjomaton Miro sitten soittaa? Joku kuulee soitossa Suomi-rockin legendoja rosovaihteella, toinen taas Teksasin partaveikkoja punk-tuulella ja kolmas lajittelee trion savolaiseksi alternative bluesiksi kierrätysvarustein. Täsmällistä määritelmää eivät soittajat itsekään osaa tai halua antaa, mutta perusidea on tarkassa muistissa.
– Kun päätimme soittaa Miron kanssa yhdessä, alkuidea oli nimenomaan blues. Se on siellä ytimessä yhä, mutta molemmilla on soittotaustaa punk- ja metallipuolelta ja pian se alkoi kuulua ja myös näkyä soitossa. Olemme joskus käyttäneet määritelmää lokablues, mutta mihinkään tarkkaan lokeroon emme haluaisi jumittua, Sakke muotoilee.

Isoa fiilistä pikkukamoilla

Rakki-Sakelle ja Lahjomattomalle Mirolle on vaikea kuvitella megakonserttia Lahden mäkimontussa. Tavoitteita on silti, ja hyvät työkalut niiden saavuttamiseksi.

– Päätavoite on tehdä lisää hyviä biisejä ja myös esittää niitä keikoilla mahdollisimman onnistuneesti. Musiikkimme toimii parhaiten pienessä pubissa, missä yleisö on lähellä, tunnelma nousee koko ajan ja keikka huipentuu bluesbändeille hieman harvinaisempaan riehaantumiseen. Ero muihin bändeihimme on suuri, soittokamat mahtuvat parhaimmillaan henkilöautoon ja volyymi on kohtuullinen. Toimimme tietyllä tavalla marginaalissa, mutta emme yksin. Hengenheimolaisten, kuten vaikkapa Moonshine Mojo, kanssa on kiva tehdä yhteiskeikkoja ja kiertueita ja pikkuhiljaa yleisöä alkaa löytää keikoillemme. Mikä mukavinta, se on varsin heterogeenista kansaa juurimusan faneista punkkareihin ja metalliväkeen. Nähdään Ottopojassa 27.10!