Kun riistavetinen autonkuljettaja ja rekkamies haluaa vaihtelua ja vastapainoa
arkityöhön, hän ei tee pesäeroa rekkoihin. Mittakaava tosin vaihtuu 25 kertaa pienempien rekkojen kanssa puuhailuun.

Juha-Pekka Ylönen on ollut autoista kiinnostunut pikkupojasta asti. Kuten niin monet muutkin pojat myös hän rakenteli lapsena pienoismalleja, mutta ei koskaan lennokkeja tai muita härveleitä. Autot veivät miehen mennessään jo varhain monellakin tavalla.
– Ensimmäiset Emek-autoni näpräilin yli kolmekymmentä vuotta takaperin ala-asteikäisenä. Rakenteluharrastus katkesi, kun kasvoin aikuiseksi. Aikamiehenä oli aika hypätä ihan oikeiden rekkojen kyytiin. Sitä tietä onkin piisannut monta kertaa maapallon ympäri. Uudelleen otin pienoismallityökalut esille kuutisen vuotta sitten. Sain inspiraation rekasta, jolla ajoin Bella-veneitä maailmalle. Rekka on näistä pienoismalleista sellainen, jolla voi sanoa olevan esikuva todellisuudessa. Minkään piirustusten mukaan en sitäkään tehnyt, vaan oman muistini varassa. Kyllä se rekka tutuksi tuli niinä vuosina, Ylönen virnistää.

Monta tekniikkaa

Ennen kuin pienoismalli on valmis, tarvitaan monta teknistä vaihetta. Haastavimmaksi Ylönen nimeää maalaamisen. Vaikka hänellä on myös automaalarin koulutus, on pienoismallin maalaaminen monin verroin hankalampaa kuin täysikokoisen auton. Tarvitaan kynäruiskuja, straippauspensseleitä ja itse tehtyjä siirtokuvia ennen kuin mallin värimaailma on halutunlainen.
– Tietokoneella voi tehdä tekstejä ja logoja, mutta kyllä maalaaminen itsessään on todella vaativaa. Jos ison rekan oikeaoppinen maalaaminen on tarkkuustyötä, niin näissä vastaavan jäljen aikaansaaminen pistää kyllä raapimaan päätä kerran jos toisenkin. Mutta onnistuminen on sitten sitäkin palkitsevampaa, Ylönen kannustaa muitakin harrastajia malttiin ja hermojen hallintaan.

Huimia yksityiskohtia

Kun valmiita rekkoja katselee, ymmärtää helposti, että aikaa on käytetty ja paljon. Toista sataa työtuntia rekkaa kohden on vakiourakka ja esikuviensa kaltaisten yksityiskohtien rakentamiseen Ylönen osaa ja haluaa paneutua tunteja säästämättä.
– Minä kun en Pepsiä juo, niin ohjaamossa on pikkuruinen kokispullo ja löytyypä läppärikin kojelaudalta. Antennit, nosturin ohjaamot, sähköjohdot ja kuormaliinojen koukut ovat aidonkaltaisia ja samat liikeradat onnistuvat kuin täysikokoisellakin. Yhdellä rekalla osallistuin pienoismallikilpailuun ja rakensin ennusmerkiksi rekan ohjaamoon pienoiskopion kisan voittopokaalista. Ja niin kävi, että sain myös sen 25 kertaa isomman pytyn mukaani, Ylönen muistelee leveä hymy kasvoillaan.

Pienoisrekka pienoistyömaalla!