Sodan ja rauhan aikaisesta toiminnastaan Panu Muraja on palkittu lukuisin eri ansiomerkein ja hän on myös ollut kunniavieraana tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vuodesta 2000 lähtien Muraja on toiminut Kuopion Sotaveteraaniyhdistyksen seppeleenlaskijana veteraanien siunaustilaisuuksissa.

Kuopiolainen Panu Muraja on nähnyt Suomen kymmenestä itsenäisestä vuosikymmenestä yli yhdeksän. Syyskuun ensimmäisenä päivänä 92 vuotta täyttävä sotaveteraani ja rakennusmestari on kokenut Suomen kohtalonhetket rintamalla ja sotienjälkeisen kasvun ajan.

Murajan suku saapui Savoon Turusta 1903. Panu Murajan isoisä muutti Siilinjärven Pöljälle kymmenen lapsen kanssa ja vuokrasi vanhan kersantin puustellin valtiolta. Yksi lapsista eli Panu Murajan isä oli sittemmin puustellin isäntä muiden sisarusten lähtiessä muualle.
– Isä meni naimisiin savolaisen tytön kanssa, joka oli sukuaankin Savolainen, Pöljän kylältä. Sukuhaarani on siis perin juurin savolaistunut turkulaisista juurista huolimatta. Syksyllä 1925 synnyin täytenä savolaispoikana, Muraja naurahtaa.

Vaiherikkaat sotavuodet

Panun asevelvollisuus alkoi lokakuussa 1943 ja alokkaan palveluspaikaksi tuli läheinen Rissala. Palvelusajan ollessa vielä kesken tuli siirto huhtikuussa 1944 Äänislinnaan (nykyisin Petroskoi), josta matka jatkui junalla ja marssien rintamalinjojen tuntumaan. Varusmiespalvelus jäi siis kesken kun tositilanne tuli eteen.
– Ihme kyllä, rauhan tultua piti varusmiespalvelus aloittaa alusta, vaikka ehdin jo yletä alikersantiksi, kertoo Muraja ja muistelee tilanteiden nopeaa muuttumista.
– Tehtävämme olivat puolustuksen varmistustehtäviä ja puolustusasemien tekoa. Kun jatkosota lokakuussa 1944 loppui, suurin osa pääsi kotiin. Lapin sotaan lähtivät eräät erillisjoukot, nuoret sotilaat ja ne, joiden asevelvollisuus oli sodan johdosta jäänyt kesken eli myös minä. Lapin sodan mieleen painunein toimi oli sadan venäläisen sotavangin isotöinen toimittaminen saksalaisten jäljiltä etelään kokoamispaikalle.
– Meidät kotiutettiin Hämeenlinnassa joulukuussa 1945 ja minäkin pääsin aloittamaan siviilielämää. Kiitän onneani että niiltä reissuilta säilyin terveenä, moni kaveri jäi sille tielle.

Työura rakennusalalla

Rauhan tultua Muraja hakeutui metsäalalle, työnjohtajaksi Vapon metsäosastolle ja siitä tulevalle ammattialalleen.
– Menin aluksi rakennusharjoittelijaksi uudisrakentamiseen vuosiksi 1947 ja 1948 ja edelleen Kuopion Tekniseen kouluun, josta sain rakennusmestarin paperit vuonna 1951.
Varsinaiset työt rakennusmestarina ja suunnittelijana alkoivat samana vuonna ja jatkuivat sitten eri yritysten ja organisaatioiden palveluksessa yhtämittaisesti eläkeikään asti eli vuoteen 1987.
– Viimeisin työmaa oli Kuopion kaupungin rakennustoimistossa ja teknisen viraston kaavoitusosastolla vuodesta 1969 vuoteen 1987, Muraja muistelee vuosia, jolloin Suomea rakennettiin kiivaasti moderniksi valtioksi.

Pitkän iän yksinkertainen salaisuus

Panu Muraja liikkuu yhä ketterästi ja elämäntarinan muistelu sujuu helposti. Pitkän iän salaisuutta kysyttäessä veteraanin silmiin syttyy pirteä pilke.
– Henkinen kunto on menevämpi kuin mitä jalat antavat periksi. Menohaluja olisi enemmän kuin -kykyjä. 90-luvun puolivälistä on tullut kyllä sairasteltuakin, sydämeen on tehty seitsemän ohitusta ja yksi syöpäkin on jo nitistetty. Liikunta on tärkeää ja ruokavaliosta sen verran, että tarkoin olen yrittänyt ruoka-aikaan olla paikalla, veteraani linjaa leveästi hymyillen ja uskoo jatkoa olevan luvassa.
– Hoksasin hakea veteraanien lounaslippuja, joita olisin saanut jo kauan sitten, mutta en osannut pyytää. Näissä asioissa me seniorit tarvitsemme usein apua pitääksemme puoliamme.

Suomi muuttuu mutta säilyy

Pian 92 vuotta täyttävä Muraja kommentoi mielellään 100-vuotiaan Suomen suuria muutoksia ja nykytilaa. Elinkeinorakenne on muuttunut, perinteinen ruumiillinen työ on väistynyt ja esimerkiksi maatalous vaatii suuria investointeja ja riskinottoa kuin teollisuuslaitoksessa konsanaan
– Nykyään keinottelemallakin pärjää kun älliä vain riittää. Politiikka ratkaisee paljon ihmisten elämää, oli siitä kiinnostunut tai ei. Byrokratia puolestaan hankaloittaa työllistämistä ja varsinkin moni nuori ajautuu turhaan syrjäytymisen tielle. Silti vanha totuus pätee yhä: yksilön oma valinta ratkaisee paljon, kaikilla on mahdollisuutensa ja elämän avaimet omissa käsissä. Näin on myös koko Suomella, olemme edelleen turvallinen ja hyvä maa missä ei tarvitse pelätä. Kun pidämme järjen mukana jatkaa Suomi toiselle sataluvulleen edelleen kehittyvänä kansakuntana, Muraja linjaa haastattelun lopuksi.