Mehtähommista kisakentille! Antti Ruuskasen tähtäin on suunnattu Dohan kisoihin lokakuun alussa.

Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen nousi viime kesänä olkapääleikkauksen ja välivuoden jälkeen takaisin maailman kärkeen. Tulevaan kauteen hän tähyää luottavaisin mielin.

Kun Antti Ruuskanen istuu kotipitäjänsä Pielaveden kahvilassa, tuttuja riittää. Lähes jokainen kiireisen sesonkiajan asiakas tervehtii oman kylän miestä. Vaikka Ruuskasta ei tuntisikaan, tutustuminen on verrattain helppoa, juttua nimittäin riittää.
– Kyllä kai minä olen tämmöinen suulas ja helposti lähestyttävä kaveri. Olen pyrkinyt siihen, että olen se sama Antti, olinpa sitten heittämässä kilpailuissa, edustamassa yhteistyökumppanin tilaisuudessa tai kylällä kaupassa. Olis hirveen raskasta, jos aina ihmisten ilmoille mennessä pitäis vetäistä haarniska päälle, Ruuskanen miettii.
Rennon ulkokuoren alla on kuitenkin tinkimätön huippu-urheilija, joka on koko aikuisikänsä elänyt urheilijan kurinalaista elämää.
– Joka ikisenä aamuna olen herännyt muistaen olevani ennen kaikkea urheilija, jolla on kunnianhimoiset tavoitteet, hän miettii.

Leikkaus ja välivuosi uran kovimpia paikkoja

Vaikka arki pyörii urheilun ympärillä, oheen mahtuu toki muutakin elämää. Omakotitalo pihoineen vaatii huomiota. Haastatteluhetkellä kotona odottaa halkosavotta. Vapaa-ajalla Ruuskanen kalastaa, metsästää ja tekee metsätöitä. Harjoituskaudella useampana päivänä viikossa harjoitellaan ja huolletaan kehoa Kuopiossa. Viikkoja täyttävät myös erilaiset edustustilaisuudet yhteistyökumppanien luona ympäri Suomen.
– Tämä on Antti Ruuskanen Oy ja sen mukaan eletään. Ajattelen, että huippu-urheilu on myös yrittäjyyttä. Jo heittäytyminen täysipäiväiseksi urheilijaksi vakituisen työn sijasta oli aikoinaan melkoinen riski. Mutta en ole katunut.
Riskeistä ja tinkimättömyydestä puhuttaessa ajatukset siirtyvät vuoden 2016 olkapääleikkaukseen. Ruuskanen myöntää, että leikkaus ja sitä seurannut välivuosi oli yksi uran kovimmista päätöksistä.
– Ilman yhteistyökumppanien tukea ja aiemmin saavutettuja mitaleita päätös olisi saattanut olla toinen. Olkapäällä olisi heittänyt vielä vuoden tai pari, mutta olympialaisiin asti se ei olisi ilman leikkausta kestänyt. Ja jos olisin lähtenyt leikkauksen jälkeen liian aikaisin riuhtomaan kisoja, olisi olkapää voinut mennä siinä rytäkässä lopullisesti. Nyt kaikki on tehty niin hyvin, kuin on ikinä pystytty. Sittenpä ei tarvitse myöhemmin jossitella, että olisiko sittenkin pitänyt vielä yrittää.

Takana ennätysmäärä heittoharjoituksia

Koviksi päätöksiksi Ruuskanen luonnehtii myös valmentajien vaihtoja. Heittäjä korostaa, että kaikkien ex-valmentajien kanssa välit ovat hyvät ja välittömät.
– Jokainen valmentaja on auttanut minua eteenpäin ja sinne asti, kuin se on ollut mahdollista. Välillä on pakko tehdä tällaisia ratkaisuja, että kehitys jatkuu. Valmentajalla voi olla monta uraa, mutta urheilijalla niitä on vain yksi.
Viimeisin valmentajavaihdos tapahtui vuosi sitten keväällä, kun puikkoihin astui kuopiolainen Jyrki Blom. Yhteistyö on sujunut hyvin.
– Ollaan porukassa käyty minua vaivanneen tekniikkaongelman kimppuun. Fysiikkahan on ollut hyvässä kunnossa jokaisella terveellä kaudella, mutta uupuneet metrit ovat johtuneet tekniikkavirheestä.
Nyt takana on ennätysmäärä heittoharjoituksia ja terveystilannekin on hyvä. Tulevaan kauteen Ruuskanen tähyää luottavaisin mielin. Valmistautuminen on mennyt hyvin ja kropassa on hyvä tuntuma. Paljon on kuitenkin kiinni viimeisestä valmistavasta leiristä Espanjassa.
– Tähän ikään mennessä on jo oppinut, että vielä ei kannata ruveta henkseleitä paukuttelemaan. Kausi aloitetaan kesäkuussa ja sitten ollaan jo viisaampia.

Kesän tähtäin Dohassa

Yleisurheilun MM-kisat pidetään tänä vuonna Dohassa, Qatarissa. Ajankohta on myöhäinen, sillä keihäänheitto on vuorossa vasta lokakuun alkupäivinä. Ruuskanen ei ole tästä millänsäkään, sillä hän on syksyihminen. Valmistautumiseen ajankohta toki aiheuttaa omat kommervenkkinsä.
– Kausi täytyy keskeyttää jossakin vaiheessa elokuuta, pitää vielä harjoitusleiri ulkomailla ja alkaa totutella Dohan lämpimään ilmastoon.
Joten jos kaikki menee hyvin, jää sorsanmetsästys tänäkin vuonna väliin.
– Siitä yleensä tietää, että kausi on mennyt hyvin, kun ei pääse sorsanaloitukseen, mies velmuilee.

Tavoitteena ennätys ja olympiakulta

Nälkää riittää sekä tälle että tulevalle olympiavuodelle. Tavoitteena on, että Dohasta tullaan kotiin kilisevät kaulassa. Myös oma ennätys ja 90 metrin ylitys siintelevät mielessä.
– Lapsesta saakka minulla on ollut tavoitteena heittää yli ysikymppinen ja voittaa olympiakulta. Vuonna 2020 sitten katsotaan, miten ura jatkuu. Paljon vaikuttaa sekin, tuleeko Tokiossa onnistuminen vai ei.
Vaikka Ruuskasen fokus on vielä ainakin kaksi kautta täysin huippu-urheilussa, ei uran jälkeinenkään elämä jännitä. Taskussa on ammattitutkinto ja oma yritys sekä ehdotuksille avoin mieli.
– En ole kova sanomaan ei, joten eiköhän tekemistä löydy. Olisihan se mukava tehdä joskus ”oikeitakin töitä”. Ja jos metsästykseen, kalastukseen ja mehtähommiin jäisi enemmän aikaa, niin se olisi hyvä. Sen suhteen olenkin rauhallisin mielin. Kun uran loppu ei pelota, voi nyt vapaasti keskittyä sata lasissa keihäänheittoon niin kauan kuin kuntoa ja motivaatiota riittää.