Elokuvaohjaajan elämänopissa

Amman lukupiiri, Kirjat ja konttoritarvikkeet

Olen loppukesän hämärtyvinä iltoina lukenut elokuvaohjaaja Miloš Formanin muistelmia. Oscar-voittajan kuuluisimmat työt ovat muun muassa elokuvat Yksi lensi yli käenpesän, Hair sekä Amadeus.

Elokuvat ovat tuttuja, mutta itse ohjaaja oli minulle entuudestaan melko vieras. Se, että päädyin muistelmia lukemaan, kuuluu toimittajan työn valoisiin voittopuoliin. Haastattelin kesän alussa Kuopion kaupunginteatterin johtajaa Tommi Auvista, joka suositteli kirjaa ja kertoi lukevansa sen joka kesä mökillään Haukivedellä.

Jos joku lukee saman kirjan kerran vuodessa, vieläpä käyttää siihen osan kesälomastaan, sen täytyy olla melko hyvä? Eikö niin?

Päätin ottaa selvää.

Otetaan hatkat -kirjaa lukiessa on vähän kuin istuisi leirinuotiolla. Kirjan lukeminen on kestänyt minulla useita viikkoja. Jotenkin sitä ei tee mieli ahmia, vaan enemminkin lukea tarina kerrallaan ikäänkuin iltasaduksi. Sillä tarinankertoja Forman tosiaan on.

Miehen elämässä riittäisi aineksia vaikka kuinka pitkään kirjoitukseen, tai no – elokuvaan. Lapsuus sotavuosina natsien miehitysvallan alla, jolloin hänen vanhempansa kuolivat Auschwitzissa ja sitten nuoruus orpona kommunistisessa Tšekkoslovakiassa. Vuoden 1968 jälkeen hän ei enää uskaltanut palata kotimaahansa vaan jäi luomaan uraa Yhdysvaltoihin. Loppu onkin elokuvahistoriaa.

Formanin elämä on täynnä niin uskomattomia sattumuksia, että kirjaa lukiessa on ihan samanlainen olo kuin oikein sutkia savolaista jutuniskijää kuunnellessa. Tekisi mieli uskoa, mutta soppii eppäillä. Toisaalta, useinhan elävä elämä on vielä elokuvaakin uskomattomampaa.

Yksi asia kuitenkin on varma. Formanin kaltainen elokuvaohjaaja näkee elämän ja maailman tarkasti. Siitä hyvänä osoituksena ovat kuvaamiseen ja käsikirjoittamiseen liittyvät oivallukset, joita ohjaaja sirottelee muistelmiinsa sinne tänne. Mikä pätee valkokankaalla, sopii usein myös oikeaan elämään. Tärkeintä maestrolle on kuitenkin hyvä tarina.

-Uskon, että tulkitsemme elämän sekavaa virtaa kertomuksilla. Kertomusten ei tarvitse olla kovin kummoisia. Kertomus voi päättyä yhtä äkkiä, se voi noudattaa jotain hyvin hämärää logiikkaa, mutta minun elokuvissani on oltava kertomus, hän kirjoittaa.

Tähän on helppo samaistua. Mitäpä muuta me toimittajatkaan olemme, kuin aina hyvän jutun perässä.

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.