Kahden maan mestari

Muut

Solja Krapu-Kallio lähti 15-vuotiaana Uumajaan opiskelemaan yhdessä isosiskonsa kanssa. Ruotsissa vierähti yli 40 vuotta, eikä paluu Suomeen käynyt mielessä, ennen kuin rakkaus houkutteli hänet Kuopioon. Palatessaan lavarunouden Ruotsin mestari otti äidinkielensä uudelleen haltuun ja tänä vuonna hänestä tuli myös Suomen mestari.

Krapu-Kalliolle kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntä. Hän kirjoitti runoja jo nuorena tyttönä Suomessa. Ruotsiin muutettuaan kirjoituskieli vaihtui ruotsiksi.
– Se oli hyvä tapa tutustua kieleen. Nuorena runoja kirjoittaa niin tunteet edellä, ettei kieliasun oikeellisuudella ollut minulle niin suurta väliä, pääasia, että tunne tuli läpi.
Kielellisesti lahjakkaan nuoren naisen kielenoppiminen kävi helposti.
– Luokkakaverit neuvoivat ja korjasivat kieltäni. Sillä tavalla oppiminen sopi minulle hyvin. Työskennellessäni opettajana kielitaito karttui entisestään. Toisia opettaessa sekä suullinen että kirjallinen taito kehittyy.

Runo julkaistaan lausumalla

Tällöin hän alkoi kirjoittaa myös proosaa.
Ensimmäinen runokirja ilmestyi vuonna 1993. Sen jälkeen Krapu-Kalliolta on ilmestynyt runoteoksia, romaaneja ja lastenkirjoja. Hän on myös Poetry Slamin kaksinkertainen mestari Ruotsissa ja nyt myös Suomessa. Viimeisin voitto tuli tänä syksynä Helsingissä, jolloin hänet kruunattiin lavarunouden SM-mestariksi. Runojen kirjoittaminen ja niiden esittäminen ovatkin olennainen osa Soljaa.
– Ajattelen, että runo on julkaistu silloin, kun esitän sen lavalla. Se ei ole siis sidoksissa runokirjan ilmestymiseen. Ääneen lukeminen on merkittävä osa myös kirjoitusprosessia. Kielen rytmi on minulle tärkeää ja luen usein lauseita ääneen kuullakseni, kuinka ne toimivat.
Lavarunoudessa häntä viehättää myös tilanteen ainutlaatuisuus. Yleisön läheisyys antaa energiaa ja tuo jokaiseen tilaisuuteen oman vivahteensa.

Arkisia havaintoja kahdella kielellä

Solja Krapu-Kallio kirjoittaa edelleen pääsääntöisesti ruotsiksi. Hänellä on edelleen asunto ja paljon esiintymisiä Ruotsissa, mutta pääosa ajasta kuluu suomenkielisessä ympäristössä. Ruotsiksi kirjoittaminen on myös tapa pitää kielitaitoa yllä suomenkielisessä ympäristössä. Tosin joitakin kokeiluja hän on tehnyt myös Suomen kielellä.
– Ajatella, että ihminen voi unohtaa äidinkielensä! Vaikka suullisesti pärjään suomella hyvin, en ole vielä löytänyt suomeksi omaa tyylilajiani. Ruotsiksi kirjoittaessani tiedän, millainen kirjoittajaääneni on, hän miettii.
Entä onko suomeksi lausuminen erilaista kuin ruotsiksi lausuminen?
– Suomessa esittämäni runot on kirjoitettu alun perin ruotsiksi ja sitten käännetty suomeksi. Olen tarkka siitä, että sanojen rytmi, äänensävy ja tunnelma pysyvät samoina. Silloin myös esittäminen tuntuu aika lailla samalta kielestä riippumatta.
Runot syntyvät usein arkisista havainnosta, miten joku asia voikin olla näin.
– Kirjoittaessani puhun itsekseni ja itselleni. Lausuessa saan välittää ajatuksen myös toisille. Usein on myös niin, että vaikka kirjoittaisinkin vakavammasta aiheesta, mukaan tulee myös huumoria, se saa näkemään asiat monesta suunnasta.

Pallo hukassa ja päivä pulkassa

Suomeen palattuaan Krapu-Kallio huomasi suomen kielen muuttuneen.
– Aluksi oikein keräsin sanontoja, jotka olivat minulle uusia: pallo hukassa tai päivä pulkassa. Ei niin sanottu aiemmin. Jotkut itse käyttämäni sanat tai sanonnat taas ovat vanhanaikaisia.
Kieli ja yhteiskunta ovat sidoksissa toiseensa. Koko maa on kovin erilainen kuin se Suomi, josta Krapu-Kallio aikoinaan Uumajaan lähti.
– 70-luvulla ero Suomen ja Ruotsin välillä oli suurempi. Silloin Ruotsissa tuntui olevan paljon vapaampaa. Nykyään Suomi on avoimempi ja kansainvälisempi. Se on vain myytti, että suomalaiset ovat sulkeutuneita, eivätkä puhu. Kyllä puhuvat!

Kirjailijayhdistysten talvipäivät Kuopiossa

Kuopiossa vietetään 20 – 22.3.2020 Kirjailijayhdistysten talvipäiviä. Tapahtumaan odotetaan noin 40 kirjailijavierasta. Järjestävänä tahona on Pohjois-Savon Kirjallinen yhdistys Vestäjät ry, johon kuuluu noin 150 jäsentä. Talvipäivät järjestetään Kuopiossa nyt kolmannen kerran. Tapahtuman teemana on Kirjoittamisen rajat, missä ne menevät ja miten ne ylitetään. Osa ohjelmasta on myös suurelle yleisölle suunnattua, kuten Taija Tuomisen esiintyminen kirjastossa ja Mari Mörön, Jyri Paretskoin ja Mike Pohjolan esiintymiset kaupungintalolla.
Solja Krapu-Kallio on yksi tapahtuman järjestäjistä.
– Kuopioon muutettuani olen halunnut osallistua myös paikalliseen kulttuurielämään ja tapahtumien järjestämiseen. Olen ylpeä siitä, että saan olla toivottamassa kirjailijoita tänne tervetulleiksi kuopiolaisena kirjailijana.

Kirjoittajien yhteisöllisyyttä ja vuoropuhelua yleisön kanssa

Usein ajatellaan, että kirjailijan työ on yksinäistä. Krapu-Kallio toivoo, että nuoret kirjoittajat tulisivat mukaan Vestäjien toimintaan ja ideoisivat uusia toiminnan muotoja. Kirjailijoiden välinen verkostoituminen, ajatusten vaihtaminen ja vertaistuki ovat tärkeitä.
Vaikka Kirjailijoiden talvipäivät ovat verkostoitumistapahtuma, järjestäjät toivovat, että myös muu yleisö osallistuisi innokkaasti tapahtumaan.

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.