Monet meistä tuntevat olonsa energisemmäksi kevään koittaessa. Lisääntynyt valo virkistää mieltä ja kehoa. Toisilta kevät taas vie mielen matalaksi. Kysyimme Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen professori Jussi Kauhaselta, miten tiede tietää kevään vaikutuksista ihmisiin.

Ihminen on kävelevä kello, johon vuorokauden ja vuodenaikojen rytmit vaikuttavat. Tämä voidaan todeta melko varmasti, mutta paljon on vielä selvittämättä.
– Kaamosmasennus keksittiin oikeastaan vasta 1980-luvulla, sitä ennen termiä ei tunnettu. Nykyään valon määrän vaikutusta ihmismieleen ei enää kyseenalaisteta, vaikka siitä on eri mielipiteitä, onko kaamosmasennus oma sairautensa vai yksi alalaji masennusdiagnooseissa. Joka tapauksessa valon määrä vaikuttaa elimistömme toimintaan, Kauhanen kertoo.
Vuodenaikojen vaikutuksia enemmän on tutkittu vuorokausirytmin vaikutusta biologiseen kelloon, ja siinä onkin otettu viime vuosien suurimmat edistysaskeleet. Aihetta tutkineet amerikkalaistutkijat saivat työstään lääketieteen Nobelin vuonna 2017. Vuorokausirytmin vaihtelu näkyy aivojen lisäksi hermoston ja kudosten molekyylitoiminnassa.
– Vuodenaikojen vaikutuksesta ihmisiin tiedämme vähemmän, mutta eläimistä meillä on enemmän tietoa. Esimerkiksi porojen sisäinen kello vaikuttaa lakkaavan toimimasta sydäntalvella ja keskikesällä.
Vuodenaikojen vaikutus on suorassa suhteessa valon vaihtelun suuruuteen. Mitä kauemmaksi päiväntasaajasta pohjoiseen tullaan, sitä suuremmat vaikutukset ovat. On esimerkiksi arvioitu, että Suomen kanssa samoilla leveyspiireillä sijaitsevassa Alaskassa jopa 10 prosenttia väestöstä kärsisi kaamosmasennuksesta.
– Suomessa arviot heittelevät muutamasta prosentista kymmeneen prosenttiin. Tosin kaamosmasennusta lievempää rasitusta ja väsymystä voi olla moninkertaisella määrällä.

Kevät on myös sosiaalinen tapahtuma

Kaikkia kevään muutoksia ei voi selittää pelkällä biologialla. On myös sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä. Lisääntyvän valon ja lämmön myötä ihmiset hakeutuvat enemmän ulos, tapaavat toisiaan ja ovat iloisempia. Hyväntuulisuus tarttuu. Kauhanen mainitsee esimerkkinä vapun. Vaikka ulkona sataisi räntää, ihmiset kokoontuvat yhdessä ulos juhlimaan keväisissä vaatteissa.
– Myös luonnon heräämisellä on positiivisia vaikutuksia. Talvellahan ulkona on aika pysähtynyt tunnelma. Kevään koittaessa linnut laulavat, purot solisevat ja tuoksumaailma muuttuu. Ihminen reagoi aistiärsykkeisiin.
Toisaalta kevääseen voi liittyä liian suuria odotuksia. Kun kevät ja kesä ei ratkaisekaan kaikkia ongelmia, seuraa pettymys. Toiset masentuvatkin vasta keväällä.

Kevät ei näy syntyvyydessä

Yleisesti ajatellaan, että kevät on hormonien hyrräämisen ja rakastumisen aikaa. Onko tälle olemassa tieteellisiä perusteita?
– Voi ajatella, että kun ihmiset ovat luonnostaan vastaanottavaisempia, iloisempia ja ylipäänsä tapaavat toisiaan, tämä vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin. Myös tiettyjen hermoston välittäjäaineiden, kuten mielihyvää lisäävien serotoniinin ja dopamiinin määrä kasvaa, kun taas uneen vaikuttava melatoniini laskee. Mutta kulttuuriset tekijät vaikuttavat enemmän.
Nykyään keväiset juoksuajat eivät näy ainakaan syntyvyystilastoissa. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että lapset saavat alkunsa vuoden pimeimpään aikaan, jolloin aikaa vietetään enemmän kotona. Vielä 1900-luvun alussa tilanne kuitenkin oli toinen. Tuolloin ihmisten keväinen herääminen näkyi syntyvyydessä. Lieneekö syy ollut piikojen ja renkien muuttamisessa aittaan kevään korvalla!
Kauhanen itse tunnustaa olevansa kevätihminen, vaikka kaikissa vuodenajoissa on puolensa.
– Oikeastaan vuodenaikoja on mielestäni enemmänkin kuin vain neljä. Keväässä ja syksyssäkin on niin monia eri vaiheita. Mutta kyllä keväässä on oma tunnelmansa. Kun peipposet laulavat metsässä, rinnassa sykähdyttää.

Jussi Kauhanen
Kansanterveystieteen professori, lääketieteen tohtori

Kansanterveystieteen laitoksella opetetaan vuosittain satoja oppilaita. Lääketieteen opiskelijoiden lisäksi kansanterveystiede on monen oppiaineen rajapinnassa. Kuopiossa pystyy opiskelemaan ainetta esimerkiksi kansainvälisessä kansanterveystieteen maisteriohjelmassa sekä terveyden edistämisen ohjelmassa.