Markus Venehsalo on edelleen tuttu näky Kuopion kaduilla. Kotiseudulla hän käy niin usein kuin mahdollista.
Monen suomalaisen ammattimuusikon juuret ovat Pohjois-Savossa. Mavon Safia yhtyeensä kanssa juuri esikoislevynsä julkaissut Markus Venehsalo on heistä yksi. Nilsiäläislähtöinen kitaristi on päässyt tähänastisiin tavoitteisiinsa kovalla työllä ja oikeilla valinnoilla uran risteyskohdissa.
Tunnelma ohjelmaravintola Maximin salissa syyskuun puolivälissä on odottava. Kohta lavalle nousee Mavon Safia, joka on kokoonpanoltaan likimain käänteisnimensä veroinen. Kyseessä on yhtyeen esikoislevyn julkaisukiertue, joka on alkanut Helsingistä ja kiertynyt Jyväskylän kautta tuttujen kannustajien eteen.
Bändin rumpali ja basisti ovat Kuopiossa pitkään asuneita ja täällä musiikkioppinsa saaneita. Sama pätee myös bändin keulamieheen, kitaristi Markus Venehsaloon.
Markus Venehsalo & Mavon Safia soittaa tunnin keikan, jonka aikana vuorottelevat Venehsalon omat sävellykset ja lämminhenkiset, aitosavolaiset välispiikit. Encorena kuullaan virtuoosimaisesti esitetty Säkkijärven polkka, joka saa paikalle osuneet kansainväliset vieraat syöksymään tanssilattialle. Runsaslukuinen yleisö on saanut todistaa yhtä etappia artistin matkalla sekä suomalaisen musiikintekemisen etulinjaan että kansainväliseen kaukopartioon.
Pianon äärestä särökanavalle
Markus Venehsalo on syntynyt Mikkelissä vuonna 1996, mutta jo puolivuotiaana hänestä tuli nilsiäläinen. Mikään erityinen musiikin ihmelapsi ei Markus koe olleensa. Vanhempien kannustus ja tuki ohjasivat kuitenkin vähitellen tielle kohti muusikon ammattia.
– Opettaja-isäni Harri ei musisoi, mutta äiti on aina soittanut ja laulanut. Hänellä oli tanssibändikin Miia & Misters ja muita kokoonpanoja. Musageenit lienevät peräisin siis äidiltä. Hän laittoi minutkin kuusivuotiaana pianotunneille. Hyvä idea, paitsi että eihän se kiinnostanut minua vähääkään. Ala-asteikäisenä mielessä olivat etupäässä pleikkarin peluu ja muut vastaavat pikkupoikien normihommat, Markus muistelee.
Kahdeksanvuotiaana Markus sai käsiinsä laitteen, joka oli ensikosketus tulevaan kitaristin uraan. Markuksen isä oli ostanut työkaveriltaan sähkökitaran, malliltaan Yamaha ERG 121.
– Rämpyttelin sitä aikani ennen kuin vahvistimesta löytyi särökanava. Silloin olin kuulemma tokaissut, että ”minusta se tulloo isona rokkenrollkitaristi!”. Siitä ei kuitenkaan kummempaa aktivoitumista seurannut, mutta kymmenvuotiaana lokakuussa 2006 minut ohjattiin Toni Taskisen kitaratunneille. Ihan ekaksi treenattiin tietenkin Smoke on the Water tabulatuurien kanssa! Siitäpä se sitten lähti. Huomasin jaksavani keskittyä treenaamiseen, ja taitaapa kyseinen tabulatuurilappu olla tallessa yhä.
Mavon Safia esiintyi levynjulkistuskiertueellaan myös Kuopiossa. Vasemmalta Iisakki Latvala, Markus Venehsalo ja Jaakko Pöyhönen. Tällä keikalla bassoa soitti Tatu Back.
Mörköhevi odotuslistalle
Markuksella oli pari Iron Maidenin ja AC/ DC:n levyä kotona, mutta poikaa olisi kiinnostanut vähän rankempikin metalli.
– Mietin, että mistähän sitä mörköheviä kuulisi. No ei mistään. Ei ollut meillä kotona silloin 2000-luvun puolivälissä edes internettiä eikä kirjastostakaan arvannut moista kysellä. Piti laittaa se mielenkiinnon kohde odottamaan aikoja tulevia ja kuunnella siihen hätään Lordia.
Ylä-asteella musiikin maailma avautui Markukselle uudella tavalla. Soittokavereita löytyi, ja käännekohta oli Juho Koskisen kanssa perustettu ensimmäinen bändi Trollface. Opinnot etenivät Kuopion konservatorioon Sampo Leksiksen kitaraoppiin.
– Musalukiotakin yrittelin, mutta kun minua kiinnosti vain se musiikki eikä niinkään lukio. Konsalla menivät vuodet 2013 – 2016. Seuraavana vuonna oli taas edessä iso askel, eli muutto Helsinkiin opiskelemaan Metropolia-ammattikorkeakouluun tavoitteena kitaransoitonopettajan pätevyys. Tavoite toteutui vuonna 2021.
Taiteilijaelämän kliseet rikki
Rock-myyttien valossa Markus Venehsalo on vaarallisessa iässä. Historia tuntee lukuisia tähtiä Hendrixistä, Joplinista ja Morrisonista Cobainiin ja Winehouseen, joiden elämän kestoksi jäi 27 vuotta. Markus on kuitenkin valinnut tien, jonka koordinaatit kertovat ammatillisesta intohimosta musiikkiin, eivät kliseisistä rockelämän lieveilmiöistä. Soittouran alussa Markuksellakin oli harhaluuloja muusikkouden peruselementeistä. Viimeistään muutto Helsinkiin ja opinnot muusikon ammattiin avasivat kunnolla silmät.
– Jos tällä hommalla aikoo elää ja luoda myös omaa musiikkia, on pidettävä itsestään huolta. Vuosien varrella on saanut nähdä monen lahjakkuuden polkevan paikoillaan, kun fokus on epäolennaisissa asioissa. Toisaalta en myöskään tuomitse, saati ihmettele. Usein keikkakiertueet ovat hyvin puuduttavia ja olosuhteet sellaisia, että viihdettä hakee helposti vähemmän terveellisillä tavoilla, Markus pohtii.
Metallista bluesiin
Jokaisella ammattimuusikolla on omat idolinsa ja esikuvansa. Markus Venehsalo ei kuitenkaan luettele pitkää nimilitaniaa, ja siihen on syynsä.
– Vaikutteita ja inspiraatiota on tullut niin monesta suunnasta ja eri tyylilajeista, että menisi ikuisuus jos alkaisin listata kaikki huiput joista tykkään. Mutta Yngvie Malmsteenin ja muiden vastaavien lisäksi Roope Latvalan kyllä haluan nimetä. Itse asiassa Children Of Bodomille annan lisäpisteen siitä, että sen kautta pääsin aikoinaan Latvalan ja Stonen jäljille. On pakko mainita myös Teksasin legenda Stevie Ray Vaughan. Hänellä oli todella erottuva, oma tyylinsä ja soundinsa ja huikeita biisejä. Muistan kun kitaraopintojen alkuaikoina Sampo-opettaja toi pöytään biisin Scuttle Buttin. Siinä olikin purtavaa hetkeksi, Markus naurahtaa.
Esikoislevy arvostelumenestys
Esikuva- ja idoliasiaa Markus on kuitenkin joutunut pohtimaan myös toisesta näkökulmasta. Alun perin opintojen loppusuoralla opinnäytetyön myötä syntynyt yhtye Mavon Safia julkaisi syyskuussa ensimmäisen kokopitkän albuminsa nimeltä Introlation.
– Levyn valmistelu osui pahimpaan korona-aikaan, ja panostin siihen aika paljon niin henkisiä kuin aineellisiakin voimavaroja. Ajatuksena oli levyttää omaa musiikkia niin hyvin kuin se suinkin olisi mahdollista ja pyytää mukaan pari nimikuulua vierailijaakin. Oma opettajani Metropoliasta Mikko Kosonen lähti mukaan mielellään, kuten myös australialainen fuusiojazz-kitaristi Frank Gambale. Levyllä soittavat myös rumpali Jaakko Pöyhönen, basisti Oliver Karttunen ja kosketinsoittaja Vili Itäpelto.
Introlation on saanut musiikkilehtien kritiikeissä positiivisen vastaanoton ja julkaisukiertueen keikat sujuivat nekin mukavissa tunnelmissa. Markus Venehsalo katsoo tulevaisuuteen toiveikkaana mutta realismin säilyttäen.
– On erittäin mieluista esittää omaa musiikkia omalla bändillä, ja toivottavasti joskus vielä isommilla areenoillakin ulkomaita myöten. Yhtä lailla tykkään soittaa monenlaista musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa ja vierailla ja tuurailla tarpeen mukaan. Kokoonpanoja riittää Virsivälkästä ja Tatu & Tutkimusmatkailijoista Katri Ylanderin bändiin. Kaikkiin on annettava kunkin kokoonpanon vaatima tyylillinen panos, Markus tiivistää.
Tässä tunnelmia levynjulkaisukiertueen Kuopion keikalta.