Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Liian kokenut ensirakastajaksi

Henkilöt, Ihmiset ja ilmiöt

Kai Lehtinen on mies, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Lukuisista elokuvista, tv-sarjoista ja rakastetuista roolihahmoista tuttu näyttelijä tunnetaan myös käsistään kätevänä ja helposti lähestyttävänä kansanmiehenä.

isiKun näyttelijäntyöt koronan myötä loppuivat, ei Lehtinen jäänyt toimettomaksi. Viime ajat ovat menneet pohjoisessa rakennusmiehenä. Näyttelijä näkee monitaitoisuuden pelastuksena, rakennushommien ansiosta tekemistä ja leipää on riittänyt.
– Mulla on ollut tekemistä koko ajan, siinä mielessä tämä aika ei ole kirpaissut niin paljon kuin montaa kollegaa. Toki tekeminen ei lopu taiteenkaan saralla, vaan minulla on koko ajan erilaisia kirjoitus- ja ohjaustöitä työn alla. Kirjoittamalla aika kyllä kuluu, mutta pelkästään sillä leipä olisi jo loppunut, hän kertoilee.
Kesällä timpurin hommat saivat kuitenkin jäädä vähemmälle, sillä ohjelmassa oli kesäteatteria. Ensiksi Lehtinen ohjasi Kuusamoon Markku Pölösen kirjoittaman Kauppa-auton, ja heinäkuussa vuorossa oli Koljonvirta Teatterin Siivoton juttu.

Raidista Moskuun

Lehtisen kanssa kuluisi turinointihetki jos toinenkin. Juttuja ja muisteloita tulee sellaiseen tahtiin ja niin hauskasti kerrottuna, että kuulijalla riittää pokassa pitelemistä. Helposti lähestyttävä näyttelijä onkin vuosien ja vuosikymmenten varrella saanut suurelta yleisöltä paljon palautetta. Monet tv-sarjoissa ja elokuvissa tehdyt roolisuoritukset ovat jääneet elämään omaa elämäänsä.
– Tässä on selkeä maantieteellinen jakauma. Etelässä minut tunnetaan Raidina, pohjoisessa Moskuna.
Raid-sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa vuonna 2000. Se nousi suureen suosioon ja voitti myös parhaan TV-sarjan Venlan. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi samanniminen elokuva. Samana vuonna ilmestyi myös Mosku – lajinsa viimeinen -elämäkertaelokuva itälappilaisesta porokeisari Aleksi Hihnavaarasta.

Unohtumaton partamalli

Kolmas roolityö, josta Lehtinen saa edelleen jatkuvasti palautetta, on televisioelokuva Siivoton juttu vuodelta 1997. Ranen (Lehtinen) ja Kokin (elokuvassa Pertti Koivula) siivousfirmasta kertova ja Tapio Piiraisen ohjaama elokuva kantaa jonkinlaista merkillistä ikonista auraa.
– Siivoton juttu ja Rane on se kolmas roolityö, mikä aina muistetaan. Ja jostakin syystä ne ovat ennen kaikkea 30 – 40 -vuotiaita miehiä, jotka muistavat pitkät pätkät ulkoa elokuvan sutkauksia, Lehtinen kertoo.
Elokuva tosiaan sisältää nasevia sanontoja, joista monet ovat jääneet elämään omaan elämäänsä. Yhtä unohtumaton on Ranen persoonallinen partatyyli.
– Ajoin sen naapurini innoittamana ja ehdotin sitä ohjaajalle vähän vitsillä, mutta se sanoikin, että tuo on tosi hyvä, hän muistelee.
Vielä on epäselvää, minkälainen hius- ja partamalli Iisalmessa tullaan näkemään. Vanhaan tuttuun rooliin palaaminen tuntui Lehtisestä mukavalta ajatukselta. Tällä kertaa aisaparina nähtiin Kuopion kaupunginteatteristakin tuttu Ari-Kyösti Seppo.
– Ollaan tehty paljon yhteistyötä vuosien varrella. Ihan liian paljon. Aakoo oli muuten ykkösehdokas Kokin rooliin myös alkuperäisessä filmatisoinnissa, mutta se oli silloin pörisemässä jossakin muualla samaan aikaan, Lehtinen velmuilee.

Ei enää ensirakastajan rooleja

Kun toimittaja kysyy, oliko kesän 2021 Rane samanlainen hahmo kuin lähes 25 vuotta sitten, Lehtinen vastaa napakasti: se riippui ihan kokonaan ohjaajasta. Koljonvirta Teatterin Siivottoman jutun ohjasi Jukka Vidgrén.
– Ohjaaja päättää aina, mihin suuntaan juttua lähdetään viemään. Näyttelijä sitten toimii sen mukaan. Onhan tässä aikaa kulunut välissä. Elokuvaa tehdessä lapset olivat vielä pieniä, nyt jo isoja ihmisiä. Yleisesti
ottaen olen huomannut, että näillä kilometreillä ei enää tulla tarjoamaan ensirakastajan rooleja!
Entä nousiko käsikirjoitus vielä mieleen vanhasta muistista?
– En ole sitä tyyppiä, että hirveästi miettisin menneitä produktioita. Kun juttu on ohi, siirrän katseen tulevaan. Siksi toiseksi, vaikka haluaisinkin palata vanhoihin töihin, se ei onnistu, sillä tulipalo tuhosi verstaani neljä vuotta sitten ja siinä rytäkässä menivät kaikki materiaalit ja käsikirjoitukset.

Kaupunkikesä Iisalmessa

Näytöskauden ajan Lehtinen asui Isalmessa. Ylä-Savon pääkaupunki olikin Lehtisellelle uusi elämys.
– Paljonhan minä täällä idässä liikun, mutta ne minun reissuni ovat erämaissa ja rajaseudulla, en kaupunkeihin eksy. Kaupunkikesä Iisalmessa oli siinä mielessä ihan uusi elämys.
Kun Siivottoman jutun näytöskausi loppui, Lehtinen kuitenkin palasi pohjoiseen. Syksylle oli jo sovittu seuraava keikka, tällä kertaa oppaana pohjoisen erämaissa.

 

 

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.