Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Henkilöt

Marja-Leena Tiaiselta on ilmestynyt jo 49 romaania. Selkokirja Musta enkeli julkaistiin viime kesänä.

Hiltulanlahdella peltojen ympäröimänä seisoo kaunis maalaistalo. Lahden takana nousee jylhä Vanuvuori. Täällä, yläkerran kammarissa, kirjoittaa teoksensa kirjailija Marja-Leena Tiainen, jonka ura on jatkunut jo 40 vuotta.

Puutossalmelta lähtöisin oleva Tiainen on kirjoittanut pienestä pitäen. Varsinaisesti kirjallinen ura käynnistyi vuonna 1981, jolloin Viinijärvellä asunut Tiainen osti itselleen Joensuusta kirjoituskoneen ja riisin paperia. Hän myös liittyi pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden ja aktiivikirjoittajien yhdistykseen Ukriin ja vapaaopiston kirjoittajapiiriin.
Matrikkeleissa mainitaan ensimmäisenä lastenromaani Pullopoika vuodelta 1987, mutta Tiaisen kirjoituksia oli julkaistu jo ennen sitä. Hän kirjoitti novelleja ja jatkokertomuksia muun muassa Reginaan, Perjantaihin ja SinäMinään.
– Näistä erityisesti SinäMinä oli merkittävä, sillä siinä pääsin harjoittelemaan nuorille kirjoittamista. Meillä oli jo silloin perhettä ja pystyin kotoa käsin tienaamaan rahaa kirjoittamisella, Tiainen muistelee.
Aivan ensimmäinen romaani oli romanttinen viihderomaani Isku sydämeen, jonka Tiainen julkaisi salanimellä.
Sittemmin kirjoja on tullut tasaiseen tahtiin. Tänä syksynä ilmestyi 49. teos, nuortenromaani Hotelli Desperado. Valtaosa Tiaisen kirjoista on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta mukana on myös aikuisten romaaneja. Kirjoja on myös käännetty useille kielille.
Tällaisella kokemuksella uuden kirjan julkaisu ei enää pahemmin jännitä. Tosin suhtautuminen kirjan ilmestymiseen on muuttunut.
– Ei uutta kirjaa tullut ennen juhlittua. Julkkarit ovat tulleet kuvioihin vasta viime vuosina. Muutenkin osaan nykyään arvostaa kirjan eteen tekemääni työtä aiempaa enemmän. Kun kirjalaatikko tulee postista, niin kyllä siinä voi vaikka kuohuviinipullon poksauttaa.

Palkintoja ja tärkeitä aiheita

Lukijoiden lisäksi palkintoraadit ovat arvostaneet Tiaisen tuotantoa. Vuonna 1999 hän sai Topelius-palkinnon nuorten romaanista Rakas Mikael, jota Tiainen kutsuukin parhaaksi kirjakseen. Savonia-palkinnon hän voitti vuonna 2007 Alex ja pelon aika -kirjasta ja koko Alex-trilogiasta hänelle myönnettiin Anni Swan -mitali kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 2013 hänelle myönnettiin myös valtion taiteilijaeläke, mutta siihen kirjoittaminen ei loppunut.
Ei, vaikka läheskään aina se ei ole herkkua.
– Aloittaminen on aina ihan hirveän vaikeaa. Siinä ei auta muu kuin istua alas ja alkaa kirjoittaa. Onneksi rutiinia on kertynyt. Siinä vaiheessa, kun tarinasta alkaa olla jotakin ylhäällä ja tietää, miten se tulee menemään, voi kirjoittamisesta jo vähän nauttiakin, hän kertoo.
Ideat romaaneihinsa Tiainen saa elävästä elämästä, uutisista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Monissa kirjoissa käsitelläänkin merkittäviä aiheita. Esimerkiksi nuortenromaani Poistui kotoaan kertoo 16-vuotiaasta pojasta, joka katoaa. Idea kirjaan syntyi todellisesta lehtiuutisesta. Khao Lakin sydämet -romaanissa päähenkilö oli menettänyt perheensä tsunamissa.
Uusimmassa Hotelli Desperado -romaanissa seurataan syyrialaisen pakolaispojan tarinaa ja matkaa Suomeen.
– En halua heristellä sormi pystyssä, mutta on minulla tavoite herättää nuoret ajattelemaan. Että tarinan kautta osaisi samaistua erilaisiin tilanteisiin. Me ihmiset olemme kuitenkin hyvin samanlaisia, vaikka tulemme eri lähtökohdista.
Tiainen ei ole pelännyt tarttua arkoihinkaan aiheisiin. Jo 90-luvulla yksi hänen käsikirjoituksistaan käsitteli transvestismiä. Tuolloin kotimaiset kustantamot pitivät aihetta liian raflaavana. Lopulta kirja ilmestyi Tanskassa vuonna 1995 nimellä Sommer på hoje haele.

Mikä ihmeen selkokirja?

Tiainen on julkaissut myös useita selkokirjoja. Selkokirjoissa kirjan rakenne ja kieli ovat helpommat kuin yleiskielessä. Ne sopivat esimerkiksi maahanmuuttajille ja yhä kasvavalle joukolle nuoria, joille tavallisen romaanin lukeminen on liian haastavaa.
– Selkokirjojen tarve kasvaa koko ajan, sen huomaa esimerkiksi kirjastojen varausjonoista, mutta jostakin syystä aihe ei useinkaan nouse esille mediassa. Selkokirja mahdollistaa lukuelämyksen laajemmalle joukolle ja voi toisaalta innostaa nuorta lukemaan lisää.
Tiaiselta on ilmestynyt seitsemän selkokirjaa, joista viimeisin, Musta enkeli, viime kesänä.
– Olen aina pyrkinyt ilmaisussa selkeään muotoon, joten minulle selkokielisyys on luontevaa. Niin sanotusta normaalista tekstistä se eroaa esimerkiksi siten, että lauseet ovat lyhyitä, vain 4 – 5 sanan mittaisia. Teksti sisältää paljon dialogia, ja erikoisia sanoja ja sanontoja vältetään. Tiivistämisen taito on tärkeää.

Kohti viittäkymppiä

Tiainen on kirjailijana tuottelias ja muutenkin aktiivinen kirjallisuustoimija. Viime vuonna hän oli arvostetun Runeberg-kirjallisuuspalkinnon valitsijaraadissa lukemassa 200 romaania. Tänä vuonna urakka helpottuu, kun luettavaksi tulevat vain lopullisiksi ehdokkaiksi päätyvät kahdeksan teosta, joista voittaja valitaan.
Muuten Tiainen kertoo viettävänsä yhdessä puolisonsa kanssa rauhallista elämää. Pariskunta asui vuosikymmenet Pohjois-Karjalassa Viinijärvellä, mutta he palasivat Savoon 2013 ja asettuivat asumaan puolison lapsuudenkotiin. Ympäröivä maalaismaisema mahdollistaa tärkeät harrastukset kuten sauvakävelyn, uimisen ja luonnossa liikkumisen.
Toki mielessä on myös kirjoittaminen. Ensimmäisen kirjoituskoneen ostosta on kulunut aikaa 40 vuotta, ja seuraava merkkipaalukin häämöttää jo. Uran 50. romaani on jo työn alla.
– Seuraava teos on vielä ihan raakile ja juuri nyt tuntuu, että siinä on työsarkaa vaikka kuinka paljon. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että kyseessä on 80-luvulle sijoittuva aikuisten romaani.

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.