Seitsemän suomalaisseikkailijaa kaasutti rohkeasti moottoripyörillä Laosin viidakkopoluille.

Kaikille ei valmismatka ole mieluisin tapa tutustua maailmaan. Kuopiostakin löytyy heitä, joille sivutie maapallon toisella puolella tai aavikkopolku jalkojen alla on kiehtovampi vaihtoehto.

Katselimme reissukuvia kahden matkailevan herrasmiehen kanssa, miesten jotka suosivat itse suunniteltuja reittejä valtaväylien ulkopuolella. Paljon enemmän kuin tunnetuimmat nähtävyydet ja kuluneimmat päätiet, heitä ajaa uteliaisuus ja pääosin hallittavissa oleva annos seikkailunhalua.
Juha-Matti Aho pitää autoilusta ja moottoripyöräilystä. Eniten sellaisesta, missä vaihtuvat maisemat ovat komeita ja matkaseura mukavaa. Vuonna 2011 hän ajeli autolla viikon Italiaan, vuokrasi talon ja lähti sieltä minne nokka näytti, Italiasta Monacoon, Ranskaan ja lähimaihin. Viime kesänä moottoripyörä suunnattiin kohti alppimaisemia ja matka vei kolmeksi viikoksi Sveitsin, Itävallan, Italian ja Liechtensteinin maisemiin Etelä-Saksassa sijainneesta tukikohdasta.
– Uteliaisuus eksyä mielenkiintoisiin paikkoihin, siinä lyhyesti matkailumotiivini. Näkeminen ja kokeminen, jotain mitä kiikkustuolissa myöhemmin voi muistella. Matkanteko itsessään on elämys ja kulttuurierot eri maissa kiehtovat. Saksa ja Itävalta ovat maita missä kaikki on jämptiä ja täsmällistä sekä siistiä, Italiassa taas ei toimi mikään mutta kaikki järjestyy, Aho naurahtaa.

Moottoripyörällä näkee enemmän

Automatkailussa ja moottoripyöräilyssä on Ahon mukaan selkeä ero. Kun valtaväyliltä poiketaan syrjäisemmille teille, on paikallisten suhtautuminen erilaista riippuen kulkuvälineestä.
– Moottoripyöräilijään otetaan kontaktia paljon avoimemmin kuin autoilijaan. Automies vieraan maan kilvissä saa olla aika lailla omissa oloissaan, mutta motoristille tullaan juttelemaan ja kyselemään mistä ollaan ja minne menossa. Ja kyllähän moottoripyörän selässä matkan kokee aina kaikilla aisteilla täysipainoisemmin, Juha-Matti vertailee.

Rajoja etsimässä

Jos mies juoksee kilpaa poikki Saharan ja ajaa moottoripyörällä läpi Taiwanin viidakon, lienee kyseessä elämysten erikoismies. Huhtikuussa 2014 Jussi Vainionperä suoritti viikon kestävän, noin 240 kilometrin mittaisen Marathon Des Sables -aavikkojuoksun. Saharan äärimmäisen raskaat olosuhteet ja todella niukka huolto vetivät kisailijat kirjaimellisesti kuiviin. Koko viikon ruoat täytyi kuljettaa repussa mukana, matkalla annettiin järjestäjien puolesta vain vettä. Pahimmillaan lämpötila huiteli 55 asteessa, laskeakseen sitten yöllä muutamaan plus-asteeseen.
– Haen aina rajojani ja tavallinen maraton ei enää tuntunut riittävän. Uhomielellä lähdin mukaan ja elävänä säilyin, vaikka pisin päiväetappi olikin peräti 90 kilometriä ja matkaa tehtiin oikealla aavikolla tuulen ja hiekan hierottavana. Varsinainen kilpajuoksu jäi matkan varrella sivuseikaksi, matkanteko oli selviytymistä upottavassa hiekassa ja jyrkissä nousuissa. Välillä piti auttaa heikommin ja puutteellisesti valmistautuneita kilpakumppaneitakin. Jalat jauhautuivat verimössöksi ja kynnet jäivät aavikolle, mutta jotain sain itsestäni selville, Jussi muistelee elämänsä rankinta liikuntatempausta.

Motskariseikkailu Laosin viidakossa

Vainionperä viihtyy myös moottoripyörän selässä. Vuodenvaihteessa veri veti jälleen kaukomaille kaksipyöräisen selkään, nyt vuorossa oli Laosin viidakko.
– Pyörällä pääsee koskemattomille seuduille, minne ei autolla ole asiaa. Matkalla sattui kaikenlaista, pyörä lensi kerran rotkoonkin ja minä perässä. Ottipa paikallinen poliisikin meidät kuulusteluun kuvauskopterimme takia. Erikoisimpia havaintoja matkalla oli että vähänkin isommalla kukkulalla seisoi kännykkämasto. Köyhissä kylissä ihmiset olivat avuliaita, iloisia ja uteliaita. Varsin hauskaa oli kun matalimmasta majasta risaisissa vaatteissa saattoi tulla lapsi, joka nappasi meistä kännykkäkuvan jollakin vanhalla nokialaisella, Jussi muistelee ihmetellen ja paljastaa seuraavan reissun olevan jo kiikarissa. Kesäkuussa on tarkoitus lähteä moottoripyörällä Himalajalle!