Muurinpohjaletun paistossa ei auta hätäillä. Mikko Miina vie perinneherkun ilosanomaa ympäri Suomea.
Jos lettujen paiston opettelet, niin sinun ei tarvitse tehdä ikinä töitä, sanoi Mikko Miinan mummo aikoinaan. Voi kai sitä työksi kuitenkin kutsua, sillä matkapäiviä kertyy Lettukeisarille vuodessa 120 ja pannulla pyörähtää noin 15 000 muurinpohjalettua.
Vaikka kuvaushetkellä on vapaapäivä, ei lettujenpaisto harmita Mikko Miinaa ollenkaan.
– Näissä hommissa parasta on se, että toisinaan päivän voi aloittaa tällä tavalla, hän sanoo kohentaessaan tulta kotinsa grillikatoksessa.
Elävä tuli ja perinteinen muurinpohjalettu herkullisilla höysteillä. Siihen ei koskaan kyllästy, ei edes Lettukeisari itse, vaikka voisi kuvitella, että letut tunkisivat jo korvista ulos.
– Aina täytyy itsekin maistaa. On tärkeää, että makumaailma on suussa.
Onko letunpaisto työtä vai ei, on makukysymys.
– Omasta mielestä en tee töitä ollenkaan, mutta vaimo on ehkä toista mieltä, Miina miettii.
Perinneruoasta herkkuevääksi
Muurinpohjaletut on perinneruoka, joiden paistaminen on taitolaji. Miina on saanut hyväksynnän paitsi asiakkailta myös pitkän linjan lettumestareilta.
– Teen tätä rakkaudesta ruokaan ja tuodakseni muurinpohjaletun ilosanomaa yleiseen tietoon. Muurinpohjalettu ei ole tavallisesta vehnäjauhotaikinasta muurikkapannulla paistettu lettu, vaan perinneruoka. Oma jauhoseokseni saa makunsa kolmesta viljasta: vehnästä, ohrasta ja rukiista, hän paljastaa.
Nykyään lettukestejä vietetään yleensä herkuttelumielessä, mutta perinteisesti muurinpohjalettu oli voin kanssa syötävä ruoka.
– Emännät pesivät rannassa ensiksi pyykit ja paistoivat sitten kuumalla padan pohjalla letut.
Muurinpohjaletun hienous onkin siinä, että se taipuu moneen. Useimmiten lettu nautiskellaan sokerilla, hillolla ja kermavaahdolla. Erilaisilla suolaisilla täytteillä siitä puolestaan saa ruokaisan ja herkullisen pääruoan.
Letunpaiston ABC
Esimerkiksi mökillä letuista loihtii näppärästi vieraille tarjoilut, jotka maistuvat taatusti kaikille. Suolaiseen täytteeseen pystyy kätevästi hyödyntämään edellisen päivän tähteet ja minimoimaan näin hävikkiä. Yllätysvieraiden kannattaa tosin varautua odottamaan kestitystä. Lettutaikinan pitää tekeytyä vähintään viisi tuntia, mutta mielellään yön yli. Valmis taikina säilyy neljä vuorokautta, joten taikinan voi tehdä varastoonkin odottamaan.
– Taikina vaatii aikaa turvotakseen ja muodostaakseen sitkoa. Kahden päivän jälkeen se on parhaimmillaan. Myöskään paistamisessa ei kannata hötkyillä, vaikka letuntuska olisi kuinka kova. Pannu ei saa olla liian kylmä, eikä kuuma. Letun pitää myös antaa kypsyä rauhassa, liian aikaisin ei saa mennä sitä sorkkimaan.
Taikinan levittäminen ja täydellisen letun muodostuminen onkin sitten sellainen taito, mikä vaatii tuhansia ja tuhansia toistoja.
– Muurinpohjaletussa rapsakkuus on se juttu. Letun pitää olla niin ohut, että sen läpi näkyy kahdeksan kirkontornia, Miina veistelee.
Liiallisen kiirehtimisen lisäksi toinen yleinen virhe tapahtuu jo pannun säilytyksessä.
– Pannua ei koskaan pitäisi säilyttää ulkona tai kylmässä varastossa. Sitä pitää rakastaa, hoitaa, huoltaa ja säilyttää sisällä.
Muurinpohjalettu kermavaahdolla ja hillolla on klassikko.
Lettukeisaria odotetaan
Ikänsä myyntityötä tehnyt Mikko Miina alkoi rakentaa Lettukeisari-brändiä kolme vuotta sitten. Nykyisin hän kiertää ympäri Suomea paistamassa lettuja ja jakamassa hyvää mieltä ihmisille.
– Kaikki tykkäävät muurinpohjaletuista. Ja kun maku on hyvä, paikalle tullaan aina uudestaan. Minulla alkaa olla jo faneja odottamassa. Kun nyt lähden Kotkaan keikalle, tiedän, että siellä ovat vakioasiakkaat vastassa.
Miinalle on alusta asti ollut selvää, että Lettukeisari-brändiä lähdetään rakentamaan isosti. Kuopijon Lettukeisarin nimi on tuotesuojattu ja tuoteperhe kasvaa koko ajan. Kaupoista löytyy muun muassa lettujauhoseosta, mansikkahilloa, limpparia, mehua, marmeladia.
Vaikka Lettukeisari tuleekin vastaan monessa paikassa, muistuttaa Miina, ettei henkilöbrändin rakentaminen ole helppoa tai nopeaa.
– Jaajo Linnonmaa on ehkä Suomen suosituin henkilöbrändi ja hän on tehnyt sen eteen töitä kaksikymmentä vuotta.
Ympärillä olevat ystävät ja ammattilaiset ovat olleet isossa roolissa Kuopijon Lettukeisarin brändin luomisessa.
– Yksin ei tällainen onnistu, Miina sanoo.
Menestys ei siis synny itsesään. Korona-aika oli tiukka paikka.
– Kaikki tapahtumat peruttiin. Kulut juoksivat joka kuukausi, mutta sisäänpäin ei tullut mitään. Nyt onkin mahtavaa, että tiedossa on tapahtumarikas kesä. Kierrän koko kesän ympäri Suomen tapahtumia. Seuraavan kerran lomaa vietetään syyskuussa.
Silloin odottaa etelän lämpö. Tosin arvailun varaan jää, unohtuvatko letut kokonaan silloinkaan.
– Tavoitteeni itse asiassa on, että kymmenen vuoden päästä paistan lettuja päätoimisesti jossakin etelän auringon alla.