Puusta paljastuu koru

infokuopio, Muut

Korua tehdessä annan puun kuvioiden ja muodon viedä. Puu määrittelee korun muodon, Petri Soininen kertoo.

Harva huomaa, millaisia arvopuita omalla tontilla kasvaa. Kuopiolaisen Petri Soinisen käsissä kotoiset puulajit muuttuvat näyttäviksi koruiksi.

Soininen on aina ollut kätevä käsistään, mutta kiinnostus korunvalmistukseen syntyi sattumalta.
– Eräästä varastosta löytyi katajanappeja ja satuin paikalle, kun ne olivat menossa roskiin. Mieleeni välähti, että niistä voisi tehdä jotakin.
Idea alkoi jalostua ja korujen valmistus alkoi. Kuukausien kuluessa Soininen on herännyt huomaamaan, kuinka hienoja puulajeja lähiympäristössä kasvaakaan. Esimerkiksi sireenin puunsyissä on öljymäisyydestä syntyvä, hieno purppurainen väri, kirsikassa taas punertava vivahde.
– Samasta omenapuun oksasta voi löytyä niin luumaisen vaaleita kuin tumman ruskeitakin sävyjä.

Hionta on käsityötä

Kun on silmää ja taitoa, puun kuvioita sommittelemalla syntyy koruja, jotka ovat taatusti ainutlaatuisia. Materiaalia ei kulu paljon, mutta työtä korujen valmistus vaatii.
– Puu täytyy kuivattaa kunnolla. Esimerkiksi katajan pitää kuivua melkein puoli vuotta, ennen kuin sitä pääsee työstämään. Ensimmäiset työstövaiheet voi tehdä koneellisesti, mutta lopullinen hionta on käsityötä. Hion pintaa vaihe vaiheelta hiomapapereilla, jolloin pinnasta lopulta tulee täysin sileä ja kiiltävä.
Mitään käsittelyä, lakkausta tai maalausta koru ei tarvitse.
– Antaa puun hienojen sävyjen tulla esille. Se on näiden korujen idea ja jalokivi.
Mies myöntää hurahtaneensa muutamassa kuukaudessa korujen tekoon täysin.
– Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että värkkäilen illat pitkät puusta koruja. Asia pyörii mielessä jatkuvasti ja televisiostakin tarkkailen koko ajan, millaisia koruja naiset käyttävät, hän kertoo nauraen.
Vaikka Soininen tekee koruja myyntiin ja niitä voi hankkia esimerkiksi Puijolta, ei korujen tekeminen ainakaan toistaiseksi ole bisnes.
– Tämä on harrastus, enkä ajatellut jättää yöunia väliin korujen tekemisen takia. Päivässä ehtii tehdä viidestä kymmeneen korvakorut. Tärkeintä tässä on se, että käsillä ja päällä on mielekästä tekemistä.

Rinneyrittäjästä korusuunnittelijaksi

Vielä muutama vuosi sitten Soinisella ei talvisin olisi ollut aikaa korujen tekemiselle, siitä piti huolen Antikkalan rinteiden pyörittäminen.
– Vanhempani olivat Antikkalassa 70-luvulta lähtien. Äitini piti siellä ensin kioskia ja isä vuokraamoa. Itse ehdin olla Antikkalassa yrittäjänä Riku Miettisen kanssa seitsemän vuotta.
Antikkalan nykyisen tilanteen hän näkee haastavana. Vaikka aluetta lähdettäisiinkin kehittämään, vastaan tulee äkkiä parkkipaikkatilan vähyys.
– Muutenkin suursatsaukset talvilajeihin ovat näillä leveysasteilla riskialttiita. Talvet eivät ole samanlaisia kuin ennen. Itse lähtisin satsaamaan jalkapallon kaltaisiin lajeihin. Mutta kuopiolaisille perheille Antikkalan kohtalo on harmin paikka. Se oli hyvä rinne lapsiperheille, hän miettii.
Puijon tornialueen uutta suuntaa hän tervehtii toiveikkaana.
– Tuntuu, että nyt on tavoitettu jotakin olennaista siitä, mistä Puijossa on kysymys. Myös uuden tekniikan mahdollistamat avaukset ovat hyviä, eivätkä riitele luontoarvojen kanssa.
Yrittäjyyden lisäksi Soininen on ehtinyt myös urheilla aktiivisesti. Nuoruuden lajivalinta oli telinevoimistelu, mutta lupaava ura katkesi vakaavaan loukkaantumiseen. Soininen jatkoi valmentajana ja myöhemmin aloitti treenaamisen ja kilpailun myös painonnostossa.
– Punttihommissa kilpailemisen lopetin vuonna 2004. Salilla tulee kyllä käytyä edelleen harrastusmielessä.
Muutakin tekemistä riittää. Korun valmistuksen lisäksi hän harrastaa metsästystä ja kalastusta. Tekemistä riittää myös omakotitalosta. Autotallista löytyy pojan harrasteauto, jonka parissa on mukava viettää aikaa.

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.