Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Raudasta rospuuttoon

Olan takaa

Studio Julmahuvin ”Roudasta rospuuttoon”-Suomi-filmiparodiassa isäntä kurvaa pihaan taksilla pitkäksi venähtäneen markkinapäivän päätteeksi, toteaa syöneensä emännälle ostamansa tuliaispiirakan ja uhoaa pistävänsä kaiken kuntoon. Mies hyökkää lumikuorman alla vääntyneen, ruosteisen pihakeinun kimppuun ja nyhtää sitä suoraksi ja harjaa rappusia raivokkaasti.

Sellainen on suomalainen mies. Hän sietää rempallaan oloa aikansa, mutta lopulta katkeaa kamelilta selkä ja asiat pannaan kuntoon. Nyt ja heti, kertalaakista ja sisulla. Tämä asenne pätee erinomaisesti myös kuntoliikuntaan ja terveyden kohentamiseen.

Vihlonnasta viis

Minä olen suomalainen, tarkemmin sanottuna savolainen, mies. Siksipä alkuvuodesta pakkasten yltyessä päätin, että sää ei päätöstä kaada. Mies laitettaisiin kuntoon rytkäyttämällä kuin pihakeinu konsanaan. Otin Kuopio-hallille kuukausikortin, siellähän on käytössä juoksurata ja kuntosali. Muutama kierros puoli-aerobista kytkyttelyä ja eikun laitteisiin. Ylätalja kolahti päähän, penkkipunnerruspainot niillä värikkäillä kiekoilla eivät hievahtaneetkaan. Selkälihaslaitteessa äheltäessä ristiselässä muljahti pikkuisen, mutta sellaisista tuntemuksista viis. Riehumista tunti ja suihkuun.

Tällä periaatteella ruletti jatkui muutaman viikon. Sitten vasen jalkaterä alkoi kipeytyä. Ei sorkka mokoma parantunut, vaikka sitkeästi vain jatkoin lenkkeilyä. Samaan aikaan ihmisen kokonaisvaltaisuus ällistytti, kun penkiltä nosti raudat suorille käsille, vihlaisi samaan aikaan pakarasta ja takareidestä. Eikä vihlausten laatu loiventunut, vaikka kuinka nosteli ja ähki.

Kuten aikomus oli, kunto vain koveni. Pian jalka oli niin arka, että epäilin nyrjähdystä, kihtiä, vaivaisenluuta ja varvassyöpää kutakin vuorollaan. Samaan aikaan takareisi ei enää sallinut juoksua ja kävelyäkin vain katkomalla. Salilla piti keskittyä ylävartaloon. Sitä puuhaa ja buranaa tarmokkaasti, kunnes vasen olkapää rusahti.

Ammattilaisen sanaa kannattaa kuunnella

Lopulta tie vei ammattilaisten puheille ja pääsin niin hierojan kuin fysioterapeutinkin väänneltäväksi ja paineltavaksi. Niissä käsittelyissä olisin kyllä kerettiläisyyteni tunnustanut, mikäli äijät olisivat olleet muinaisen inkvisition miehiä. Riittävien hoitokertojen tuloksena ukko alkoi vetristyä, mutta huomattavaa kireyttä siellä sun täällä todettiin ja venyttelyohjeita annettiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta pitäisikö tästä oppia jotain?

Tässä ja nyt ja kerralla kuntoon -asenne on ihan hyvä monessa asiassa. Syntyy tulosta eikä mene hommat vatuloinnin puolelle. Oman terveyden vaalimisessa ei ohituskaistaa kuitenkaan näytä olevan. Jos sellainen nuorena olikin, nyt se on nurmettunut ja puomilla suljettu. Tavoittelemanne terveysloikka ei juuri nyt ole tavattavissa.

Vaikka kuinka joka tuutista tulvisi informaatiota päivittäisen liikunnan minimimääristä ja lihaskunnon merkityksestä ikääntyville, on maltti syytä pitää mukana. Tylsä totuus on kuin onkin, että liikunta-ajasta valtaosa pitäisikin käyttää huolelliseen verryttelyyn, lämmittelyyn ja venyttelyyn. Mutta tylsä totuus on aina tylsä. Nyt kun nikamat taas antavat periksi, pitäisiköhän pistää lopultakin kerralla paikat kuntoon?

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.