Rutiinit rikki Brasiliassa!

infokuopio

Mennyt vuosi oli siilinjärveläisen Emma Montellin ja Mikko Keräsen perheessä ikimuistoinen. Valtaosan vuodesta perhe asui Brasiliassa Patrocinion kaupungissa. Paikalliset ottivat heidät vastaan avosylin ja lämpimästi. Toisella puolella maailmaa kotimaan oppi näkemään uudessa valossa.

Ajatus väliaikaisesta muutosta syntyi, kun työ vei Mikon Brasiliaan vuodeksi. Heräsi ajatus siitä, että perhe voisi lähteä mukaan osaksi aikaa. Montell ja Keränen olivat asuneet ulkomailla aiemminkin, Kiinassa, mutta tämä tapahtui ennen lasten syntymää. Nyt perheeseen kuuluu kaksi tytärtä, Mette 8 vuotta ja Milka 6 vuotta. Lasten kanssa muuttaessa huomioon piti ottaa monta asiaa. Esimerkiksi Brasilian turvallisuus mietitytti etukäteen.
– Patrocinio on brasilialaisittain pieni ja turvallinen kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta. Uskalsimme liikkua kävellen kadulla ja käydä leikkipuistossa, mutta yksin lapsia ei tietenkään voinut päästää liikkumaan. Omakotitalomme oli aidattu ja etukäteen kerrottiin, että suurin riski tulla ryöstetyksi on kotoa lähdettäessä ja tultaessa. Jos kotiin tullessamme portin lähellä liikkui epämääräistä porukkaa, ajoimme ohi ja palasimme takaisin, kun he olivat häipyneet. Kaikki meni hyvin, eikä mitään uhkaavaa tapahtunut, Montell kertoo.

Lämmin vastaanotto

Minais Geraisin alueella on paljon kahviviljelmiä ja kaivosteollisuutta. Alueella on myös ihmisten yksityisiä farmeja. Siinä missä suomalaiset lähtevät viikonlopuksi mökille, brasilialaisilla on omia maatiloja. Ulkomaalaisia alueella asuu vain vähän, joten vaaleat suomalaiset erottuivat joukosta ja herättivät huomiota.
– Paikalliset eivät juurikaan puhu englantia, koska sitä ei opeteta peruskoulussa. Siksipä piti pärjätä portugalilla, elekielellä ja Google Translatorilla. Ihmiset olivat lämpimiä ja sydämellisiä. Olo oli todella tervetullut.

Koulua kahdessa vuorossa

Perheen saapuessa Brasiliassa oli talvi, mutta siitä huolimatta lämpötila pysytteli 25 asteen yläpuolella. Koska kouluvuosi oli käynnissä, Mette ja Milka lähtivät jo kesäkuussa kouluun.
– Vieras kieli tuotti tietysti ensin hankaluuksia, mutta tytöt tykkäsivät koulusta ja lähtivät aina mielellään kouluun ja saivat sieltä paljon ystäviä.
Koulubussi haki koululaiset vasta puolen päivän jälkeen, sillä koulua käydään Patrociniossa kahdessa vuorossa. Aamupäivällä opiskelevat isommat oppilaat ja klo 13 – 17.30 pienet oppilaat. 5 -6 -vuotiaiden ryhmässäkin oppilaat istuivat kiltisti pulpetissa, eikä koulussa tunnettu välitunteja. Toisaalta koulussa järjestettiin paljon hauskaa yhteistä ohjelmaa: naamiaisia, juhlia ja tempauksia, joihin koko perhe oli tervetullut.

Perhekeskeinen elämänrytmi

Montell kertoo, että brasilialainen päivärytmi poikkesi melkoisesti totutusta ja asioita tehtiin nimenomaan perheen kanssa yhdessä.
– Oli aivan tavallista, että perheet olivat ruokailemassa ravintolassa puoleen yöhön saakka. Ravintoloissa oli myös leikkipaikat ja lastenkaitsijat, joten perheen pienimmät viihtyivät erinomaisesti. Muutenkin lapset otettiin mukaan joka paikkaan. Osittain tämä johtuu turvallisuudesta, koska lapsia ei voi jättää yksin kotiin tai päästää yksin ulos leikkimään. Mutta kyllä kyse on myös kulttuurieroista. Suomessa lapsia vastuullistetaan itsenäistymään jo aika pienenä.
Brasiliassa vietettyjen kuukausien aikana niin totuttu päivärytmi kuin muutkin rutiinit saivat kyytiä.
– Se oli virkistävää ja vietimmekin perheenä enemmän aikaa kuin koti-Suomessa.
Montellin arki koostui kodinhoidosta ja ruoanlaitosta. Lasten kouluaikana hän opiskeli avoimessa yliopistossa ja kuntoili.
– Myös pyykkihuoltoa riitti. Lapsilla oli kahdet koulupuvut, ja ne piti pestä päivittäin, sillä punasävyinen maaperä likasi vaatteet helposti. Muutenkin suurin kulttuurishokki taisi tulla siisteydestä. Aamulla lattialta piti lakaista kuolleet ötökät pois ja muutenkin sisään kantautui ihan eri tavalla likaa kuin Suomessa.

Kotiinpalaamisen haikeus ja ilo

Työt pitävät Keräsen Brasiliassa vielä tämän kevään, mutta muu perhe palasi joulun alla Suomeen. Yhteyttä Etelä-Amerikkaan pidetään tietysti jatkuvasti.
– Eniten jäin kaipaamaan ihmisiä. Saimme hyviä ystäviä, ja eräs perhe onkin jo luvannut tulla ensi talvena vieraaksi Suomeen. Vieläkin olen kiitollinen ja hämmästynyt siitä kuinka hienosti meidät otettiin vastaan, Montell miettii.
Toisaalta Suomessa ilahduttavat monet asiat, jotka normaalisti ovat itsestäänselvyyksiä, kuten puhdas hanavesi. Byrokratia tekee asioiden hoidosta Brasiliassa hyvin vaikeaa. Kun asiointi vielä tapahtui portugalin kielellä, perhe tarvitsi virastokäynteihin aina tulkkausapua.
– Onkin ollut kiva palata kotiin, arkirutiineihin ja omaan työhön. Myös lapset ovat sopeutuneet paluuseen hyvin, mutta ääniviestit kyllä lähtevät brasilialaisille kavereille jatkuvasti. Tytöt ehtivät syksyn aikana oppia portugalin kielen, joten toivottavasti yhteys säilyy ja kielitaito pysyy mahdollisimman pitkään yllä.

 

Milka (edessä vas.) ja Mette kävivät Brasiliassa koulua. Perhe kutsuttiin usein mukaan koulun tapahtumiin. Takana Mikko Keränen ja Emma Montell.
p

Yritys
yhteystiedot

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.