Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Sodan anatomia kahdessa kirjassa

Muut

Tänä keväänä moni vannoutunut sotakirjallisuuden ystäväkin on saattanut vaihtaa toisenlaisiin aiheisiin. Kun sotaa tarjoillaan kaikissa uutisvälineissä vuorokauden ympäri, on hyvä ihan tietoisestikin viedä ajatukset välillä jonnekin muualle.

Mutta toisaalta, kirjallisuus ja lukeminen on aina myös oiva väline ajatusten sekä tunteiden työstämiseen ja käsittelyyn. Ja nyt on niin, että tänä keväänä on ilmestynyt muutama poikkeuksellisen tasokas, sotaa käsittelevä romaani.

Lauri Mäkisen Lopun alku D-mollissa ja Merja Mäen Ennen lintuja ovat keskenään aivan erilaisia teoksia, mutta silti niissä on paljon samaa.

Lopun alku D-mollissa on järkäle, joka kattaa monta vuotta ja maanosaa. Mäkinen kutoo lukijan silmien eteen kokonaisen maailmanlaajuisen vakoojaverkoston, joka toimii Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana Espanjassa, Saksassa, Suomessa, Neuvostoliitossa sekä Japanissa.

Verkkaan etenevä tarina ja monta eri kertojaa houkuttelevat hitaaseen lukemiseen, mikä on hyvä, sillä lukemisen välissä ehtii sulatella ja pohtia lukemaansa. Loppujen lopuksi asiat ovat muuttuneet 80 vuodessa yllättävänkin vähän.

Takaan, että maailmaa katselee ihan uudenlaisin silmin tämän kirjan luettuaan!

Nuoren naisen kasvutarina

Merja Mäen Ennen lintuja puolestaan sijoittuu talvisotaan ja sitä seuraanneeseen välirauhan aikaan. Päähenkilö-Alli on nuori nainen, joka haaveilee kalastajan urasta isänsä jalanjäljillä Laatokalla. Naiselle moinen uravalinta on kuitenkin sopimaton ja vielä suuremmaksi esteeksi nousee talvisota, jonka jälkeen kotisaari jää rajan toiselle puolelle. Alkaa uuden paikan etsiminen maailmasta, kun evakkotie vie Pohjanmaalle.

Mäki kuvaa nuoren naisen kasvua äärimmäisissä olosuhteissa. Pitkää pakomatkaakin pidempi on henkinen matka, joka Allin pitää itsekseen kulkea. Sodan lisäksi on olemassa toinenkin, hiljainen sota, mikä kaluaa Allin perheenjäseniä sisältäpäin: äidin ja tyttären vaikeat välit ja värikko.

Mäki kuvaa niin itäsuomalaista ja kuin pohjanmaalaista luontoa kauniisti ja elävästi sekä ripottelee väliin karjalaista sanastoa, mikä tekee lukukokemuksesta nautinnollisen.

Vaikka sekä Mäen että Mäkisen teokset sijoittuvat menneisyyteen, ne puhuttelevat erityisesti tässä ajassa. Kuten parhaat historialliset romaanit yleensäkin, ne kertovat jotakin nykyhetkestä ja ihmisyydestä ylipäänsä, kaikkina aikoina.

Siksi vaikeisiinkin aiheisiin kannattaa tarttua. Jos jotakin sotakirjallisuudesta voi oppia, niin ainakin rauhan arvostamisen.

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.