Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere rakastavat musiikkia ja soittamista. Soitto ja laulu, naurusta puhumattakaan, ei katkea edes keikkapaikan taukohuoneessa välipalan äärellä.

Muusikoiden ruokatarjoilu keikkapaikkojen takahuoneissa vaihtelee varsin paljon. Joskus harvoin on kokolihaa tarjolla, toisinaan ei mitään. Useimmiten kuitenkin jotain, ja ainahan on hauska ideoida tilauksesta uutta. Kutsuimme kaksi paljon esiintyvää savolaista kansanpelimannia maistelemaan PAOKin opiskelijoiden loihtimia uudenlaisia soittoruokia.

Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere ovat jo varhain valinneet instrumenteikseen viulun ja harmonikan ja musiikkityylikseen kansanmusiikin. Energisen kaksikon tie on vienyt kalakukkojen mailta Kaustisen kautta aina Kauko-Itään asti. Kaksikko edusti Suomea Shanghain maailmannäyttelyssä vuonna 2010. Reipas ja iloinen esiintymistyyli yhdistettynä vauhdikkaaseen musiikkiin hurmasi kuulijat maapallon toisella puolellakin.

Kansanmusiikki kiehtoo myös nuoria

Maailmannäyttelyn kaltaiset keikat ovat kuitenkin harvinaisuuksia. Kansanpelimannien esiintymiset ovat pääosin Suomessa ja oman maakunnan tapahtumissa.
– Suomessa on rajattu määrä kansanmusiikkiin tai sitä lähellä olevaan musiikkiin keskittyviä festivaaleja. Koemme tärkeäksi soittaa muuallakin, sillä kansanmusiikin tunnetuksi tekemisessä ja ennakkoluulojen murtamisessa riittää työsarkaa. Aivan liian monella on tiukkaan juurtunut käsitys kansanmusiikista pelkkänä vaka vanha väinämöinen -johdannaisena. Kansanmusiikki elää ja kehittyy tässä ajassa ja kaikenikäisten tekijöiden toimesta. Perinne on vahva, mutta ilman uudistumista ja monimuotoisuutta ei genre kehity, Riitta ja Petra kertovat.

Syömättä ei soitto soi

Riitta työskentelee musiikinopettajana Iisalmessa ja Petraa työllistää Kuopion kansalaisopisto. Näiden vakiotöiden lisäksi tehdään monenlaista keikkaa jo vuosikymmenten kokemuksella. Soittovuodet ovat opettaneet huolehtimaan myös huollosta, soitinten lisäksi on syytä viritellä myös oma elimistö optimaaliseen kuntoon. Ravinnolla on tässä tärkeä merkitys.
– Teeppäs vaikka helteisellä kesäfestivaalilla useampi keikka tai monen setin ilta välillä syömättä, niin jopa vain lopulta silimät seisoo piässä ja duuri horjahtaa molliks. Viisas puraisee välillä jotain, kuitenkaan ahtamatta jättiateriaa joka vie ainakin aluksi voimat kun veri pakkautuu mahalaukkuun. Läheskään aina ei parasta mahdollista ruokahuoltoa ole saatavilla. Joskus saa olla hyvillään, kun saa edes jotain. Pelimanneille on muurinpohjalettu ja makkara varsin tuttua herkkua ja kansanmusiikkipiireissä artistia kyllä syötetään joskus hyvinkin kovasti, muusikot naurahtavat.

Opettajainhuoneen makumaailma osui

PAOKin opiskelijoiden valmistama takahuonekattaus oli suunniteltu tilanteeseen, jossa soittajat ovat koulukeikalla ja soittavat useamman setin. Takahuoneena toimii opettajainhuoneen kahvipöytänurkkaus. Riitta ja Petra antavat kattaukselle kiittävän arvion, jota tehostaa viulun ja harmonikan säestyksellä luikautettu iloinen kiitosmasurkka.
– Kyllähän tämä on ihan parhaasta päästä mitä on keikkareissuilla saatu. Jos tulevaisuudessa takahuonetarjoilut alkavat olla tätä tasoa, ruppee pelimannin ura kiinnostammaan tuleviakii muusikkopolovia, savolaiset muusikot heläyttävät.
PAOKin tuntiopettaja Kirsti Oikarinen kertoo tehtävän tuoneen ensiksi mieleen megatason rockbändien raiderit. Kun idea selkiytyi, oli toteutus lopulta helppo.
– Simppelit, tuoreet raaka-aineet ja maltilliset annoskoot. Näistä tarpeista kokosimme kattauksen, jossa on purtavaa useammallekin settivälille. Tarjolla on nykymuusikoille mieluisia kasviksia, mutta myös modernisti tuunattua miniburgeria ja ritareita. Tällä pöydällisellä verensokeri pysyy tasaisena ja energiaa riittää koko vierailun ajaksi, Oikarinen kertoo.