Tommi Auvinen viihtyy vesistön äärellä.

Tommi Auvinen palaa elokuvaohjaaja Miloš Formanin muistelmiin joka kesä mökillään Haukivedellä.

Kun teatterinjohtaja, ohjaaja Tommi Auvinen viettää ansaittua kesälomaa Saimaan rannassa, hän lukee tšekkiläisen elokuvaohjaaja Miloš Formanin muistelmat. Ohjaaja tunnetaan useiden rakastettujen elokuvien, kuten Yksi lensi yli käenpesän- ja Amadeus-elokuvien ohjaajana. Näistä hän voitti myös Oscar-palkinnot parhaasta ohjauksesta.
Auviseen vetoaa paitsi Formanin tuotanto myös tšekkiläinen sielunmaisema.
- Teatteriväellä oli 1960-luvulla tiiviit suhteet Prahaan ja Tšekkoslovakiaan. Isäni Vili Auvinen kävi Prahassa usein. Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 tuntui järkyttävältä, vaikka vielä lapsi olinkin. Kuulin niin paljon, mitä siellä tapahtui.
Auvisen mukaan Formanin muistelmissa näkyy myös tšekeille omaperäinen huumori.
- Tämä ei ole sellainen kirja, jonka pariin palaisin kehittyäkseni tai inspiroituakseni ohjaajana, vaan luen sen ennen kaikkea hauskojen tarinoiden vuoksi. Forman kertoo esimerkiksi siitä, kuinka Hair-musikaalin filmatisointiin haki muuan nuori mies, joka ilmoitti, ettei hän oikeastaan halua roolia. Myöhemmin Forman tunnisti saman nuorukaisen Bruce Springsteeniksi.

Kirjasta teatterinlavalle

Myös Kuopion kaupunginteatterin lavalla on syksyllä nähtävissä kaikuja tšekkiläisyyteen, sillä toinen ensi-illoista on Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan seitsemänteen osaan perustuva Tankkien kesä. Siinä Prahan kadulle vyöryvät tankit saavat myös kuopiolaisten mieleen nousemaan vanhat sotamuistot ja -traumat.
Ohjaajalle lukeminen on tärkeä työkalu. Auvinen kertoo, että hänellä on aina jokin teos kesken. Usein lukiessa tulee myös mieleen, kuinka teoksen siirtäisi teatterilavalle.
- En saa illalla unta, ennen kuin olen lukenut vähän aikaa. Kesällä luen myös mielelläni dekkareita ja on nautinto, kun pääsen pistäytymään kirjastoon. Kesämökiltä löytyy toinenkin teos, jonka luen vuosittain: Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti.
- Se on uskomaton, mielikuvituksellinen seikkailukertomus, jonka olen ohjannut pari kertaa myös lavalle.

Näytteleminen väistyi ohjaamisen tieltä

Auvinen tunnetaan nuoruusvuosiltaan myös näyttelijänä, mutta sittemmin se on saanut väistyä ohjaamisen tieltä. Nuorempana ohjaajanura ei kuitenkaan kiinnostanut.
- Teatterikoulun rehtori kysyi minulta opiskellessani, haluaisinko, että minusta tehtäisiin ohjaaja. Minulla oli kuulemma kyky katsoa esitystä kokonaisvaltaisesti ohjaajan silmin. Kieltäydyin. Siinä vaiheessa näytteleminen oli se, mitä halusin tehdä. Myöhemmin Tampereen Työväen Teatterissa näytellessäni teatterin johtaja Jussi Helminen kysyi saman kysymyksen ja huomasin omaksikin yllätyksekseni vastaavani kyllä. Loimme suunnitelman, jonka mukaan minusta alettiin kouluttaa ohjaajaa, mistä olen hyvin kiitollinen. Aika pian sen jälkeen huomasin, että kipinä näyttelemiseen katosi.
Vähän samaan tapaan, itselleenkin yllätyksenä Auvinen päätyi myös teatterinjohtajaksi Kuopioon.
- Aina silloin tällöin minulle on vinkattu avoinna olevista johtajan paikoista ja kehotettu hakemaan. Aina olen vastannut, että ei koskaan. Välillä mietin itsekin, että kuinkas tässä näin kävikään, kun olen ajatellut, että halua itse ohjata visioni lavalle. Mutta ei tämä ole ollenkaan pöllömpää! Jonkin aikaa Kuopiossa oltuani huomasin, että aivot ovat kääntyneet hieman uuteen asentoon ja asioita tarkastelee johtajana erilaisesta vinkkelistä, Auvinen pohtii.

Teatterinjohtajana osa porukkaa

Yksi Kuopioon vetävistä tekijöistä oli ainakin se, että Auvinen tunsi kaupunginteatterin hyvin entuudestaan. Hän on kiertänyt paljon Suomea ohjaajana ja hän tiesi, että Kuopion kaupunginteatterissa vallitsee poikkeuksellisen hieno työskentelyilmapiiri.
- Teatteritalo on vastaremontoitu, kaikki osa-alueet aina tekniikasta, puvustuksesta ja lavastuksesta lähtien toimivat. Täällä on kova potentiaali ja suuri näyttämö on yksi Suomen parhaista. Nautin myös siitä, että on työkavereita. On mukava kuulua työporukkaan, jonka kanssa voi tehdä ja suunnitella asioita pitkällä tähtäimellä.
Teatterinjohtaja ei olekaan sulkeutunut työhuoneeseensa, vaan viettää aikaa paljon teatterilaisten kanssa.
- Taiteellisen jaoston kokousta pidetään usein porukalla lämpiössä. Saan ihmisiltä paljon hyviä ideoita ja kun on lähellä henkilökuntaa, asiat selviävät, eikä tulipaloja jää kytemään. Arvostan myös ryhmän paikallisasiantuntemusta. Kaupunginteatteri on koko maakunnan teatteri ja nämä ihmiset täällä tietävät parhaiten, millainen ohjelmisto savolaisiin puree. Savolaiset ovat välittömiä ja eläytyväisiä, mutta katsomossa he ovat, ehkä vähän yllättäenkin, hillitympiä kuin hitaat hämäläiset. Tällaiset erot maan sisällä ovat kiinnostavia, eikä toisten tapa nauttia teatterista ole toista parempi.
Kuopiossa Auvinen kertoo viihtyneensä erittäin hyvin. Kuten kotikaupunki Tampere, myös Kuopio on vesistöjen ympäröimä, täällä vesi vain tulee vieläkin lähemmäksi. Kaupunkilaiset ovat ottaneet hänet lämmöllä vastaan.
- Kun toimme muuttokuormaa, ihmiset tarjosivat apua ja torikahvilassa tullaan usein kysymään, miten olen viihtynyt ja toivottamaan tervetulleeksi. Olen viettänyt Haukivedellä kesäni 4-vuotiaasta asti, joten savolaiseen elämänmenoon tottumisessa ei ole ollut mitään ongelmia. Olenhan ainakin puolisavolainen minäkin.

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.