Urheilu-uran jälkeen alkaa uusi elämä

Henkilöt, infokuopio

Janne Happosen olemus henkii tyytyväisyyttä. Hyppyuran jälkeen palaset ovat loksahdelleet kohdalleen.

Kun ammattiurheilijan ura päättyy, muuttuu elämänrytmi kokonaan. Menestyksekkään hyppyuran tehnyt Janne Happonen ei jäänyt murehtimaan loukkaantumisia, vaan käänsi uuden lehden. Nykyään hän on mukana valmentamassa Kiinan mäkimaajoukkuetta.

Janne Happosen mäkihyppyura päättyi käytännössä vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisiin. Takana oli hyviä hyppyvuosia, maailmancupin voittoja ja pistesijoja, mitaleita lentomäen MM-kilpailun joukkuekisoista sekä kirkkaimpana kruununa joukkuehopea Torinon vuoden 2006 olympialaisista. Viimeisimmät vuodet olivat kuitenkin olleet rikkonaisia ja loukkaantumisten sävyttämiä.
– Loukkaantumiset ja peräkkäiset leikkaukset rupesivat näkymään tekemisessä ja tiesin, etten pääse enää samalle tasolle kuin ennen. Lopetin hyppäämisen olympialaisiin, vaikken siitä hirveästi puhunutkaan, Happonen muistelee.
Päätös oli lopulta helppo, vaikka elämä muuttui suuresti. Urheilijan arki ja päivärytmi kulkevat urheilun ehdolla, joten kaikki meni uusiksi. Happonen kertoo, että urheilu-uran jälkeistä sopeutumista helpotti opiskelujen aloittaminen.
– Onneksi minulla oli vakuutus ja kun todettiin, ettei jalka tule hyppykuntoon, pääsin sen turvin nopeasti uudelleenkoulutukseen. Siirryin koulun penkille opiskelemaan merkonomiksi.
Happonen arvelee, että kaikilla yksilöurheilijoilla ei ole vapaaehtoista vakuutusta loukkaantumisen varalle. Varsinkin loukkaantumisherkissä lajeissa tämäkin vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon. Ammattiurheilijalle loukkaantuminen vaikuttaa elinkeinoon.
Happonen muistelee uraansa tyytyväisenä. Kirkkaimpana mielessä ovat olympiahopea ja maailman cupin voitot. Mäkihyppyvuosina nuori mies pääsi näkemään ja kiertämään maailmaa ja käteen jäi monia arvokkaita kokemuksia. Vammatkaan eivät haittaa jokapäiväistä elämää.
– Loukkaantumisen kuuluvat lajiin, ja minulle niitä sattui tulemaan. Nykyään koen olevani hyvässä kunnossa, eikä vammoista ole jäänyt kipuja. Urheilemaankin pystyn. Joskus tekee mieli mäkeen, mutta sieltä olen pysynyt poissa. Muuten kyllä ei ole enää aktiiviurheilijan elämää ikävä.

Kiinan mäkihyppytulevaisuutta rakentamassa

Entisen mäkikotka asuu Kuopiossa puolisonsa ja koiransa kanssa. Arki kuluu nykyäänkin vahvasti mäkihypyn parissa. Hän on mukana Mika Kojonkosken johtamassa Kiinan maajoukkueen valmennustiimissä.
– Olen tällainen joukkueen yleismies. Valmennan ja pidän huolta välineistöstä, puvuista ja suksista.
Happonen kertoo, että kiinalaisten matka kohti Pekingin vuoden 2022 olympialaisia on alkanut hyvin. Paljon työtä on kuitenkin tehtävänä. Nuoret hyppääjät harjoittelevat ahkerasti ja ehkä vuoden päästä nähdään, millaisia kehitysaskeleita on pystytty ottamaan.
– Onhan tämä mielenkiintoinen ja ainutkertainen projekti päästä näkemään, mitä tapahtuu kun harjoittelu aloitetaan käytännössä nollasta. Nämä nuoret harjoittelevat ammattimaisesti täysiä päiviä, eikä heillä ole koulua kuten vaikkapa suomalaisilla junioreilla.
Myös valmennuksessa ja huollossa tehdään pitkää päivää.
– Ainakin talvella päivät menevät tiiviisti näissä hommissa, eikä paljon muuhun jää aikaa. Työn vastapainona lenkkeilen, Happonen kertoo.

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.