Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Päämääriä ja pelisilmää

Henkilöt, Ihmiset ja ilmiöt

Useimmat miettivät jo nuorena mikä työ olisi itselle se mieluisin. Hyvistäkään suunnitelmista huolimatta yllätyksiltä ei voi välttyä. Aikoinaan kauneudenhoitoalasta työuraa suunnitellut Jenni Kulin on nyt ravintola-alan monipuolinen ammattilainen, joka on edennyt urallaan enemmän työn kuin koulunpenkin kautta.

Siilinjärveläisellä Jenni Kulinilla oli nuorena samat unelmat kuin monilla muillakin tytöillä. Päätavoite oli ammattiin opiskelu ja lukio oli kakkosvaihtoehto. 2000-luvun puolivälissä erittäin suosittuun parturi-kampaajakoulutukseen opiskelupaikkaa ei kuitenkaan irronnut. Ajatus oli käydä lukiota vuosi ja pyrkiä ammattioppiin uudestaan. Lopulta Jenni päätti kuitenkin käydä lukion loppuun, kun kerran oli sen aloittanut.

Tuurauskeikalta työuralle

Lukiossa tapahtui vahvasti Jennin tulevaisuuden töihin vaikuttanut tapaus. Luokkakaveri oli koulun ohella blokkarina Giggling Marlin  -ravintolassa Kuopion Kauppakadulla. Eräänä viikonloppuna hän oli sairaana ja pyysi Jenniä tuuraamaan.

– Eka kysymys oli, että mikä ihmeen blokkari? Kaveri kertoi toimenkuvan eli tiskausta ja lasien keruutahan se oli. Luonteelleni tyypillisesti olin valmis kokeilemaan.

Siitä tuurauksesta sukeutui Jennille viikonloppujen työpaikka koko loppulukion ajaksi. Abiluokalla alkoi varmistua, että kauneudenhoitoalan sijasta tulevaisuus olisikin ravintola-alalla.

– Pyrin lukemaan restonomiksi, mutta taaskaan en päässyt haluamaani kouluun. Ajattelin pitää välivuoden, joka vähän venähti kun työelämä imaisi mukaansa. Vuoden verran tein myös siivousalan töitä, mutta sitten pääpaino siirtyi ravintola-alalle. Se tuntui yhä vahvemmin minun jutultani. Aamuherätykset olivat kankeita ja muutenkin ravintola-alan tietty rentous, huumori ja sosiaalisuus kävivät persoonalleni hyvin.

Tärinällä tiskin taakse

Pari vuotta blokattuaan Jenni siirtyi seuraavalle askelmalle eli tiskin taakse. Omatoimisia valmisteluja hän teki keräämällä drinkkireseptejä eri lähteistä ja jutteli ajatuksistaan myös työkavereille. Vuonna 2006 avatussa Sawo Kabaree -ravintolassa Vuorikadulla koitti jälleen kohtalokas hetki.

– Alakerran alkuillassa tarjoilija Rissasen Juho kannusti, että nyt lähdet Jenni kokeilemaan. Oli rauhallista ja vain pari asiakasta paikalla. Muistan vieläkin elävästi tilauksen, Ville Vallaton ja Kossubattery. Jänskätti niin, että kädet tärisivät ihan mahdottomasti. Työkaverit jännäsivät, miten suuri osa menee mittaan ja paljonko läikkyy tiskille. Asiakkaat kuitenkin saivat juomansa ja minä uuden askelman korkattua ravintolahommissa, Jenni paljastaa jännittävän hetken urallaan.

Noina aikoina Jennille kypsyi päätös antautua kokonaan ravintola-alalle, pois tuurauksista ja osa-aikaisuudesta. Hän haki töihin useampaankin paikkaan ja Rengasravintoloiden Passionin ja Ale Pubin kohdalla tärppäsi vuonna 2008. Innostus drinkkeihin ja cocktaileihin säilyi sekin ja myös halu oppia lisää. Vuoden kestävä baarimestarin erikoisammattitutkinto Sakkylla oli vuorossa 2010 – 2011. Jenni pyrki ja pääsi myös FBSK:hon eli Suomen baarimestareiden ja kannattajien kerhoon aktiivijäseneksi, jonka järjestämissä kisoissa nuorten baarimestarien parikisassa tuli oman alueen voitto. Ammattitutkinnon osana oli myös esimiesvalmennusta, joka puolestaan enteili seuraavaa askelta uralla.

Vastuuta lisää

Tuolloinen Rengasravintoloiden linjajohtaja Mika Hämäläinen ilmoitti Jennille, että Passionissa ja Ale Pupissa olisi avautumassa vuoropäällikön työ, kiinnostaisiko ottaa tehtävä.

– No totta kai, tartuin innolla uuteen tehtävään. Työnkuvaan mahtui esimerkiksi ravintolapäällikön sijaisuuksia ja vastuu lisääntyi jälleen muutamalla pykälällä.

Vararengasravintolat perustettiin vuonna 2011 ja seuraavana vuonna avautui Ale Pupin ravintolapäällikön paikka, johon valittiin Jenni. Seuraava steppi oli siirtyminen vuonna 2014 myös legendaarisen Henry´s Pubin ravintolapäälliköksi.

– Niinä vuosina kiirettä riitti, sillä tein sekä Ale Pupin että Henkan ravintolapäällikön hommia. Toinen paikka avautui aamusta yhdeksältä ja toinen oli auki neljään. Lopulta päätin keskittyä vain Henkan vetämiseen, jossa myös bändikeikat ja muut tapahtumat tulivat tutuiksi

Yövuoroista yritysmyyntiin

Vuonna 2018 Jennin tarina sai jälleen uuden käänteen. Juuri avattu Bar Nousu ja Henkka yhdistettiin uudella yhdyskäytävällä ja ne muodostivat saman ravintolapäällikön alaisuudessa toimivan kokonaisuuden. Samaan aikaan tarinassamme jo aiemmin mainittu Juho Rissanen oli ajan puutteen vuoksi luopumassa ravintola Albatrossin vetovastuusta, joka hänellä oli Vararengasravintoloiden ravintolatoimenjohtajan töiden ohella.

– Ravintolapäällikön paikkaa tarjottiin Albatrossista ja jälleen otin uuden haasteen innolla vastaan. Erilaiset tapahtumat, keikat ja myös yritysmyynti tulivat siellä tutuiksi. Vähitellen alkoi kuitenkin tuntua, että ravintolapäällikön työ on kaikessa monipuolisuudessaan osaltani katsottu. Mieli teki kokeilla siipiä muuallakin ja Hämäläisen Mikan hyvillä suosituksilla olinkin jo menossa Tampereelle työhaastatteluun. Sitten tapahtui taas ratkaiseva käänne. Juuri kun olin varaamassa junalippuja, puhelin soi ja näin että Mika soittaa, Jenni muistelee.

– Vararengasravintoloiden yritysmyynnistä vastaava henkilö oli siirtynyt muihin tehtäviin ja Mika tarjosi tuota tehtävää minulle. En epäröinyt vastata kyllä. Saisinhan jatkaa tutussa firmassa, jättää yövalvomiset vähemmälle ja edessä olisi uusia, motivoivia haasteita. Niitä riittikin pitkään jatkuneena korona-aikana, jolloin jouduin melkoiseen tulikasteeseen. Selvisin motivoituneen työyhteisön ja vahvan yhteishengen ansiosta. Onneksi tuon ajan sai sittenkin olla omassa kotikaupungissa ja tehdä hommia yrityksessä, jonka ravintolat tunnen varsin hyvin. Lisäksi Kimmo Timonen viime syksynä ilmoitti haluavansa minut osakkaaksi. Se oli suuri kunnia ja vahvisti edelleen käsitystä siitä, että olen todellakin omieni joukossa.

Uskalla kokeilla!

Jo pikkutyttönä Jenni oli vapaa turhista ennakkoluuloista ja harrasti monenlaista. Kaikkea piti kokeilla, jopa kansantanhuja. 

– Tykkäsin tanssimisesta, vaikka mielestäni olinkin rytmitajuton ja kahdella vasemmalla jalalla varustettu. Se ei ollut este, vaan aivan kuin muutenkin elämässä rohkea yritys on tärkeämpää kuin huippulahjakkuus. Jenni muistelee varhaisvuosiaan ja antaa hyödyllisen vinkin juuri nyt tulevaisuuttaan pohtiville nuorille.

– Liian varhain ei kannata suunnitelmiaan lukita eikä ainakaan liian tiukalle. Omat vahvuudet saattavat tulla esiin eri tavalla kuin alun perin itse on ajatellut. Rohkeasti kokeilemalla ne löytyvät ja oikealla hetkellä kannattaa tarttua tilaisuuteen ja tehdä aina parhaansa. Lujuus, kunnianhimo, asenne ja periksiantamattomuus ovat ominaisuuksia, joita ainakin minä olen urallani tarvinnut ,ja tietenkin jatkuvaa muuntautumiskykyä ja uuden oppimista. Tämän lisäksi minulla on ollut onni olla usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Jenni tiivistää tarinansa.

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.