Valikko Sulje

Puu-Kuopio oli Sirpa Kähkösen lapsuuden miljöö

Viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Sirpa Kähkönen asui lapsena keskellä Kuopion vanhaa kaupunkikeskustaa.

Viisikymmentä vuotta sitten kaupunkilaislapset oppivat asioimaan kaupoissa melkein heti kävelemään opittuaan. Samaan aikaan tuttu kaupunkikuva alkoi vähitellen muuttua puukeskustan kadotessa.

Sirpa Kähkösen lapsuudessa 1970-luvulla Kuopion liikekeskustan tunnelmaa hallitsivat suuret, valoisat näyteikkunat.

– Äitini sanoi aina, että mennään ikkunaostoksille. Se tarkoitti sitä, että lähdettiin iltakävelylle keskustaan ja katseltiin millaisia vaatteisiin mallinuket eri kaupoissa oli puettu. Sinne oli saatettu sisustaa lastenhuone tai olohuone, jossa oli pöydällä nätit astiat.

– Näyteikkunat olivat hyvin valoisia. Muistan, kun öljykriisin aikaan kaupungista piti sammuttaa joka toinen katuvalo ja myös näyteikkunat piti pimentää. Pelättiin, että mitä jos rosvot pääsevät pimeyden turvin häärimään kaupoissa!

Paikallisia kauppiaita ja markkinahumua

Yksi suurimmista eroista nykypäivään on se, että ennen ei ollut ketjuliikkeitä. Tavarat ja palvelut hankittiin paikallisilta yrittäjiltä.

– Puijonkadulla olleen kirjakaupan tuoksun muistan edelleen, sieltä ukkini osti minulle pieniä lastenkirjoja. Sen lähellä toisella puolen katua oli Kallan kauppa, jossa mummoni kanssa asioin. Voimakkaasti mieleen jäi myös Elorannan liike Kauppakadulla.

– Kiiltokuvia ostettiin pienestä paperitarvikekaupasta, se oli Pelastusarmeijan vieressä. Samassa talossa Kauppakadulla oli Widkoppin pyöräliike. Vaatteita ostettiin Pusalta Kauppakadulta ja Nasta-Pukineesta H-tavaratalosta. Rakkaimpia paikkoja oli 2000-luvun alkuvuosiin asti toiminut Kukkosen veljesten leipomo.

Koko kauppa oli valtava nähtävyys ja hieno palanen kuopiolaista perinnettä. Koko interiööri vanhoine kahvipaketteineen olisi ollut museoimisen arvoinen. Jo äitini kävi siellä koululaisena 1950-luvulla hakemassa pullanmuruja niin kuin silloin sanottiin. Leivosten kantteja ja pullan palasia myytiin koululaisille pikkurahalla paperitötterössä.

Perinteinen Kuopion talven virkistäjä on tammimarkkinat. Ennen lapsille annettiin kouluista erityistä markkinavapaata, minkä moni kaupunkilainen varmasti edelleen muistaa.

– Markkinoilta minulla on ihan parhaita muistoja. Sai kulkea kojujen välissä ja kuunnella kun viipurinrinkelikauppiaat ja hevosia. Selkeimmät muistot ovat markkinakaramelleista ja sahajauholla täytetyistä markkinapalloista, joita pomputettiin kuminauhan päässä. Tällaisia hyvin vanhoja asioita oli silloin vielä myynnissä.

Uuden ja vanhan murroksessa

Kähkösen lapsuudenkoti sijaitsi puutalossa Torikadun ja Puistokadun kulmassa. Lapsena hän oppi asioimaan pienestä pitäen omin päin keskustan kaupoissa.

– Minut lähetettiin ihan pienenä ostamaan maitoa puutalossa olleesta pienestä ruokakaupasta kotiamme vastapäätä. Vähän isompana Makasiiniin, joka oli kivitalossa Kauppakadun ja Suokadun kulmassa. Myöhemmin käytiin Sokoksen rautakaupasta ostamassa narua hyppynaruksi ja ompelutarvikeosastolta kuminauhaa twist-hyppyä varten. Ja ihan asiallisesti meihin aina suhtauduttiin.

Ajat olivat toisenlaiset myös siinä mielessä, että tietty yhteiskunnallinen jakautuminen näkyi pitkään arjen asioinnissakin.

– Kaupunki oli myös näkymättömillä tavoilla jakautunut, kuten mistä kaupoista ostetaan ja missä seuroissa urheillaan. Muistan missä jokainen keskustan E-liikkeen kauppa sijaitsi, sillä ukki ja mummo asioivat ainoastaan niissä.

Keskustan ensimmäiset tavaratalot, H-Talo ja Sokos oli avattu joitakin vuosia aiemmin. Kähkösen mielestä niissä toteutui vanha idea tavaratalosta eräänlaisena basaarina erilaisine osastoineen.

– Siellä käytiin päivisinkin viettämässä aikaa ja katsomassa valikoimaa. Erityisesti muistan Sokoksen alakerran kirjaosaston.

Ajan murroksen kuva oli, kun vanha Saastamoisen kulma purettiin ja tilalle tuli Anttila. Se oli Kähköselle ja muille aikalaisille valtavan iso juttu.

– Oli hämmentävää, kun vanhan elegantin liikehuoneiston tilalle tuli kolossaalinen betonirakennus. Aluksi siinä toimi Heps-niminen tavaratalo. Yhtäkkiä kaikki kulkivat torilla kädessä keltainen muovipussi, jossa luki ”heps!” Se oli minusta varsin vitsikäs nimi.

Sirpa Kähkösen kotitalo sijaitsi Torikadulla vähän matkan päässä tästä Hatsalankadun kulmauksesta.

Kuopion puukeskusta alkoi 1970-luvun mittaan väistyä nykyaikaisemman rakentamisen tieltä.

Kallaveden läikähtelyt viehättävät edelleen

Sirpa Kähkösen lapsuuden puutalo-Kuopio on nykyään käytännössä kokonaan hävinnyt. Se herättää hänessä hieman katkeransuloisia tunteita.

– Jos 1970-luvulla olisi vähän maltettu jarrutella niin olisi säilynyt enemmän vanhaa puukeskustaa. Monille kaupunkilaisillekin vanha Kuopio on merkinnyt paljon. Silloin oli ajatus, että nehän ovat vain puutaloja, eikä niiden arvoa sinällään ymmärretty. Tietysti piti saada maalta muuttaneille ihmisille nopeasti kohtuuhintaisia asuntoja.

Kaupunkikeskustat ovat muuttuneet entisestä samalla kuin ihmisten kulutus- ja ostoskäyttäytyminenkin. Nykyään mennään kauppakeskuksiin keskustataajamien ulkopuolelle. Muutos koskee toki koko Suomea, ei pelkästään Kuopiota. Tänä päivänä Kähkönen tarkastelee kaupunkia ensisijaisesti vierailijana, turistina.

– Nykypäivän Kuopion keskustassa on vieläkin paljon hyviä puolia. Keskustassa liikkuminen on jalankulkijana helppoa ja mukavaa ja arvostan sitä hirveästi. Pidin paljon vanhasta kalahallista mutta myös sen tilalle rakennetusta pyöreästä rakennuksesta. Siinä on mahdollisuus olla tuulen ja sateen suojassa, mutta kuitenkin torilla, katsella ihmisiä ja torin vilinää niin kuin kuopiolaiset tykkäävät. Siinä on monta myönteistä ajatusta toteutunut.

Moni asia on muuttunut, mutta yksi tärkeä ja rakas asia säilyy: Kallavesi. Se on Sirpa Kähköselle vieläkin hyvin merkityksellinen erityisesti kesäisin. Hän haluaisi nähdä julkisten saunojen palaavan järven rannoille.

– Julkisia saunoja oli ennen tosi paljon. Puusaunassa on hyvä kylpeä. Itsekin asuin asunnossa, jossa ei ollut omia pesutiloja. Kapasiteettia Kallaveden rannoilla olisi. Nuoremmat ihmiset ovat alkaneet arvostaa yleisiä saunoja, johon yksi syy on avantouinnin kasvanut suosio. Ne ovat selkeästi uusia trendejä Helsingissäkin.