Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Glamouria ja karavaanielämää

Ihmiset ja ilmiöt

Sirkustaiteilijan ura on kiehtova yhdistelmä kultaa ja kimallusta, kovaa työtä sekä vaaran tuntua. Salima Peipon sirkusurasta kertova elämäkerta, Salima – Sirkustaiteilijan tunnustukset, ilmestyi viime syksynä.

Lapsena Salima Peippo ei haaveillut sirkusammattilaisen urasta, vaan hänestä piti tulla lääkäri ja tanssija. Tanssin lisäksi esittävä taide tuli tutuksi myös avustajana Kouvolan teatterissa.
Sirkusopinnot tulivat lopulta eteen sattumalta. Salima oli suorittanut lukion kahdessa vuodessa ja hakenut Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle. Pääsykokeissa matka tyssäsi viimeiseen vaiheeseen. Silloin hän huomasi, että käynnissä oli haku Turun ammattikorkeakoulun sirkustaiteen linjalle.
– Pääsin sisään varasijalta. En hakiessani ymmärtänyt, kuinka takamatkalta lähdin muihin verrattuna. Mutta kasvatti sisua olla huonoin. Olenkin huomannut, että välttämättä kaikista lahjakkaimmista ei tule menestyneimpiä, vaan niistä, jotka harjoittelevat kovimmin.
Sirkuspiireissä uskottavuutta ei myöskään varsinaisesti lisännyt valinta Suomen neidoksi vuonna 2000. Voitto kuitenkin poiki matkan Miss Maailma -kisoihin Lontooseen sekä työtilaisuuksia, joilla oli mahdollista rahoittaa opiskelua.

Moskova valmisti estradeille

Turussa koulutettiin tulevia sirkustaiteen opettajia. Salima kuitenkin huomasi, että halusi kehittyä enemmän taiteilijana ja sirkusartistina. Hän lähti opiskelemaan Moskovan valtiolliseen sirkuskouluun. Kaksi vuotta siellä oli rankka rupeama niin henkisesti kuin fyysisesti.
– Moskova oli aika raskas kaupunki, hanasta tuli vain kylmää vettä ja paikasta toiseen matkustamiseen meni pitkä aika. Mikään ei toiminut. En kuitenkaan missään vaiheessa halunnut antaa periksi, vaikka kyyti oli kylmää. Mutta kun ne kaksi vuotta olivat ohi, olin tosi onnellinen.
Venäläinen sirkusopetus oli hyvin vaativaa.
– Sen kesti, kun ymmärsi, että kyseessä oli opetustyyli, ei mitään henkilökohtaista. Haukkuminen oli kaikille samanlaista. En missään nimessä itse sirkusopettajana opettaisi sillä tavalla, mutta minulle kova vaatimustaso sopi. Olen kokemuksista kiitollinen, sillä ne valmistivat tulevaisuuteen – ammattimaisen showbisneksen maailma on kova, Salima muistuttaa.
Ammattilaisura alkoi vuonna 2005. Siitä vuoteen 2012 asti Saliman koti oli pyörien päällä.
– Keski-Euroopassa sirkusammattilaisen on kaikista järkevintä asua asuntovaunussa. Autolla pääsee liikkumaan paikasta toiseen, tavarat kulkevat mukana, vuokraa ei tarvitse maksaa ja kiinnitysten välillä voi pysähtyä karavaaniparkkiin jonnekin päin Eurooppaa.
Saliman tarkoitus oli palata Suomeen seuraavan kiinnityksen jälkeen, mutta käytännössä koskaan niin ei tapahtunut. Seuraava työtilaisuus oli jo kulman takana.
– Olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä töitä niin monissa paikoissa ja hienoissa esityksissä. Olen esiintynyt kuninkaallisille ja urani kohokohta oli esiintyminen Monte Carlon kansainvälisillä sirkusfestivaaleilla. Yksi sirkusartistin työn hienoudesta onkin sen monipuolisuus. Kyse on raskaasta fyysisestä työstä, epävarmuuden sietämisestä ja kiertämisestä ympäri Eurooppaa, mutta myös hienoista esiintymispaikoista ja loistokkaista tilaisuuksista, joihin vain harva pääsee.

Kauppalistoja katon rajassa

Myös vaara oli työssä aina läsnä. Salimakin esitti omaa ilma-akrobatiaesitystään ilman turvaköyttä. Henkeäsalpaavimmassa kohdassa hän käveli katossa pää alaspäin jalat nahkalenkeissä – ilman turvaverkkoa tai -valjaita.
– Silloin se tuntui ihan loogiselta ja normaalilta. Oman hengen alttiiksi laittaminen oli helppoa silloin kun ei ollut perhettä.
Ohjelma oli toki myös huolellisesti harjoiteltu ja vuosien ajan huippuunsa hiottu. Mitään ei jätetty sattuman varaan.
– Tekeminen on rutiinia. Kun huvipuistokiinnityksellä esittää saman numeron kolme kertaa päivässä kuukaudesta toiseen, ei enää jaksa jännittää. Silloin saattoi ajatella vaikka kauppalistaa esityksen aikana.
Liiassa rutiinissa piilee kuitenkin riski tehdä virheitä. Salima Peiponkin uralle mahtuu kaksi isoa loukkaantumista, mutta ne johtuivat tekniikan pettämisestä.
– Useimmiten loukkaantumiset johtuvat sirkuksessa siitä, että välineet menevät rikki. Se on aika pelottavaa, sillä asia ei ole aina omissa käsissä, vaikka tarkistaisi välineet kuinka huolella.

Espanjan auringosta revontulien alle

Puolisoonsa Christianiin Salima tutustui Espanjassa, ollessaan siellä pidemmällä kiinnityksellä. Vähän aikaa Eurooppaa kierrettiin yhdessä, mutta sitten mielessä alkoi kypsyä ajatus aloilleen asettumisesta. Vuonna 2012 he muuttivat Espanjaan ja perustivat liikuntastudion, jossa opetettiin sirkustaidetta ja tanko-
tanssiurheilua.
– Liikuntastudiolla pääsin hyödyntämään Turussa saamaani ohjaajakoulutusta. Espanjassa syntyi myös tyttäremme Isabella, Salima kertoo.
Vaikka elämä Espanjassa oli mallillaan, oli myös asioita, jotka kaihersivat. Korruptio rehotti, ihmisten yleinen elintaso oli Suomea matalampaa. Lisäksi perheen koti oli Katalonian alueella, missä poliittinen ilmapiiri kiristyi koko ajan. Katalonialaisten itsenäisyyspyrkimyksiä oli huolestuttavaa seurata ulkomaalaisena: mitä tapahtuu, jos alue itsenäistyy, eikä kuulu Euroopan Unioniin? Perhe päätti muuttaa Suomeen.
– Muuttomme Kuopioon ratkaisi se, että täältä löytyi töitä. Minulla on myös riittävästi kokemusta metropoleissa asumisesta, joten Helsinkiin emme missään nimessä halunneet. Mieheni asetti ehdoksi, että revontulien pitää näkyä. Muutto osui hyvään saumaan ja elämäntilanteeseen, sillä tyttäremme alkoi lähestyä kouluikää. Kuopio on ollut oikeastaan vielä iloisempi yllätys kuin osasimme odottaakaan, ihmiset ovat mahtavia ja luonto lähellä.

Sirkus on taidetta kaikille

Työnkuva on nykyään monipuolinen. Keskustassa sijaitsee tanssin, sirkuksen ja esittävän taiteen sekä karnevaalitarvikkeisiin erikoistunut kivijalkaliike Art Move Store, lisäksi Salima työskentelee kulttuurituottajana esittävän taiteen tapahtumissa.
– Tuottajuus on luonteva askel uralla. Esiintyjän täytyy yleensä hoitaa omat hommansa. Sen sijaan järjestäjien ja tuottajien on tehtävä paljon eri asioita, että koko esitys on edes mahdollinen. Se on haasteellista ja mielenkiintoista.
Rakkaus sirkukseen ei ole kadonnut minnekään.
– Kiertämistä en kaipaa, mutta haluaisin taas päästä Eurooppaan näkemään esityksiä. Suomesta puuttuu keskieurooppalainen kabaree- ja varietee-kulttuuri kokonaan. Olisi hienoa päästä tuomaan sitä Suomeen jollakin tavalla.
Sirkus on Saliman mielestä taiteenlajeista hienoin.
– Sirkus on taidetta kaikilta kaikille. Se ei ota kantaa poliittisesti, eikä tunne kansallisuus- tai kielirajoja, vaan tuo hyvää mieltä. Sirkuksen kieltä ymmärtävät kaikki. Harrastuksena laji on hieno ja monipuolinen, sillä jokaiselle löytyy jotakin, jossa on hyvä. Sirkukseen kaikki ovat tervetulleita, niin esiintyjiksi kuin katsomoon!

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.