Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Hyvän musiikin jäljillä

Henkilöt, Musiikki

Jarkka Rissanen on tuttu näky myös Kuopiossa. Vanhempia käydään tervehtimässä viikoittain ja soittotreenit jatkuvat yhä, noin viisikymmentä vuotta ensisävelten jälkeen.

On muusikoita, jotka eivät esittelyjä kaipaa. On myös muusikoita, jotka esittelynsä ansaitsevat. Kitaristi Jarkka Rissanen kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Yli viisikymmentä vuotta sitten alkaneeseen pitkään musiikkitarinaan mahtuu monta käännettä ja maineikasta soittokumppania.

Jari ”Jarkka” Rissanen on musiikin ammattilainen, jonka varsinainen musiikkikipinä syttyi 1970-luvun alussa. Tuohon aikaan virikkeitä oli tarjolla rajatummin kuin nykyään. Musiikkia ei kotonakaan harrastettu siinä määrin, että muusikon ura olisi sitä kautta viitoittunut.
– Isä oli liikenneopettaja ja äiti töissä KYSillä lastenhoitajana. Veljeni on toiminut autokouluyrittäjänä ja sisko terveysalalla, mutta minulla oli vain yksi vaihtoehto eli muusikkous, kun musiikin makuun pääsin. Radiosta tuli 1970-luvulla kerran viikossa Pop70. Siinä sai kuullakseen tuon ajan pop-musiikkia Englannin listankin kautta ja tämän muistan merkittävänä musiikkimakuni muokkaajana. Samoihin aikoihin kirjaston levyhyllystä löytyi esimerkiksi Bob Dylanin Nashville Skyline ja Velvet Undergroundia, Jarkka muistelee.

Rokkia C:stä

Pian oli kuuntelemisen lisäksi edessä oman soittamisen aloittaminen. Ensimmäiset riffit ja kitarasoinnut piti opetella korvakuulolta.
– Riffejä kuulostelin levyiltä ja kopioin niitä, omasta mielestäni oikein hyvinkin. Sittemmin kyllä huomasin monessakin kohdassa erehtyneeni. Parhaiten homma alkoi edistyä, kun tutustuin Vuorelassa Meurmanin veljeksiin. He perustivat bändin ja määräsivät minut kokoonpanon kitaristiksi.
Lopulta vuonna 1972 koitti sekin hetki, että piti lähteä ihan oikealle keikalle.
– Vaikka niin väitetään, että kotoa ei haeta, niin kylläpä vain Markku Krogeruksen trio haki. Eikun mukaan, jos vaikka tarvitsisi rokkia humppakansalle soittaa. Tietystihän sitä rokkia C:stä vedeltiinkin ja väki jorasi rajusti. 70-luvulla soitin sitten monessa muussakin kokoonpanossa Petri & Pettersson Brassista Finnforestiin ja Saku Kuosmasen bändiin, Jarkka kertoo keikkailun alkuvaiheista.

Legendojen mukaan

1980-luvulla tie vei Helsinkiin. Yhteistyökuvioita riitti ja soittokumppaneiksi tuli todellisia Suomi-musiikin legendoja. Rauli Badding Somerjokea hänen viimeisenä vuotenaan säestäneen Herranen Aika -bändin riveissä keikkaa tehtiin kuuluisan solistin työtä tukien.
– Tehtävänä oli soittaa Baddingin hittejä ja luoda Raulille onnistumisen puitteet. Halusin soittaa niin, että ainakaan bändin panoksesta ei keikan onnistuminen jäisi kiinni. Ikävä kyllä, muita epävarmuustekijöitä oli ihan riittämiin. Legendaarinen artisti tarvitsi kaiken mahdollisen tuen esiintymisilleen. Tuo vuosi jäi kyllä mieleen, Jarkka muistelee.
Yhteistyö Matti Oilingin ja Pepe Ahlqvistin kanssa alkoi sekin noina vuosina, kuten myös yhteistyö Eero Raittisen, Timo Kiiskisen, Christian-Charles de Plicquen, Remun, Jaakko Löytyn ja monen muun ammattilaisen kanssa.

Pitäjänmäen kautta Lapinlahdelle

Jarkka Rissanen asuu nykyään Lapinlahdella. Sinne tie ei vienyt Kuopiosta suoraan vaan Helsingin kautta. 80-luvun alussa Jarkka ei vielä osannut aavistaa joskus palaavansa Savoon.
– Elämä asettui etelään kaikin tavoin enkä sen suurempaa kaipuuta tännepäin osannut tuntea. Kuitenkin 90-luvun loppupuolella Pohjois-Savon keikkareissuilla huomasin katselevani maisemia jo eri silmällä, täällä voisi ihmisen olla hyvä asustella. Noihin aikoihin tutustuin tulevaan vaimooni Minna Kettuseen, niinpä minulla oli pätevä syy pakata kamppeeni Pitäjänmäestä ja muuttaa Lapinlahdelle. Siellä sain sydämellisen vastaanoton kyläläisiltäkin ja kun silloin aktiivisten bändieni keikkailua ei asuinpaikkani haitannut, tiesin pian tehneeni oikean ratkaisun. Nykyään perheemme koti on Väärnin pappila, jonka tilat mahdollistavat myös minulle monenlaiset projektit musiikin saralla. Lapinlahdella asuessa on syntynyt myös uusia kokoonpanoja ja kitaran lisäksi olen ottanut myös laulun instrumentikseni, Jarkka kertoo.

Isiltä pojille

Pepe Ahlqvist keikkailee nykyään poikansa Joel Ahlqvistin kanssa. Myös kokoonpano The Rissassons on jo nähty esiintymässä. Siinä Jarkan pojista Kalle soittaa rumpuja ja Eino bassoa.
– Pojistani etenkin Kalle on saanut kipinän musiikkiin ja mihin musiikkilukiolainen vielä ehtineekään. Nykypolven tekemisiä on hauska seurata, sillä tarjolla on samanhenkistä soittoseuraa, opetusta ja muuta tarvittavaa aivan eri tavalla kuin itselläni yli 50 vuotta sitten. Miten se oma tekeminen muodostuu, mistä vaikutteet tulevat ja mihin se suurin kiinnostus kiinnittyykään? Itselläni tie on kulkenut rockin ja progen kautta bluesia eri tulokulmista lähestyvään musiikkiin. Ehkä kaiken ydin on kuitenkin se oma tekemisen palo ja innostus, se mikä minuakin ajoi teininä eteenpäin. Hyvän musiikin jäljillä riittää taivallettavaa sukupolvesta toiseen, kaikenikäisille yhdessä ja erikseen, Jarkka tiivistää.
Uusimman levytyksensä Jarkka Rissanen on tehnyt yhtyeensä Sons of the Desert kanssa. Kuopiolaisen Humu Recordsin julkaisema Cargo on saanut hyvät arvostelut ja radiosoittoa myös kansainvälisesti. Tälläkin levyllä tulee esiin Jarkan musiikkiin olennaisesti liittyvä asia.
– Yhdessä soittaminen on tärkeää. Vaikka biisit ovatkin etupäässä minun tekemiäni, bändissä jokainen tuo omalla osaamisellaan sävellyksiin oman lisänsä. Bändin toinen kitaristi
Markus Väisänen on loistavana kitaristina vahvasti eteenpäin vievä voima. Koko urallani yhteispeli muiden kanssa on ollut tärkeä elementti muusikkoudessani.


Jarkka Rissanen & Sons of the Desertissä soittavat Ilpo Komulainen (basso), Esa Kärki (rummut), Jarkka Rissanen (kitara ja muut kielisoittimet) ja Markus Väisänen (kitara).

Poimintoja Jarkka Rissasen uralta

● Petri & Pettersson Brass (1976 – 79) ● Finnforest (1978 – 80) ● Petri Pettersson & Ystävät (1977 – 79) ● Earl & His Nuclear Missile Drive Band (1979 – 80) ● Kuopio Big Band (1979 – 80) ● Tori (1980 – 84), Frederik & Dynamite ● Tuliapina (1984 – 86)
● Rauli Badding Somerjoki & Herranen Aika (1985 – 87) ● Oiling Boiling (1987 – 90)
● Remu & His All Stars (1988 – 89) ● Christian-Charles de Plicque & Boss´Band
(1987 – 91) ● Christian-Charles de Plicque & Jarkka Rissanen duo (1987 – 91) ● Eero Raittinen & Help (1990 – 91) ● Kypsä-Orkesteri (1990 – 02), Pepe Ahlqvist & Jarkka Rissanen duo (1990 – 2002) ● Eero ja Jussi & The Boys (1992 – 99) ● Timo Kiiskinen (1990 – 95) ● Eero Raittinen & Kansainväliset seikkailijat (1992 – 2002) ● Jaakko Löytyn
yhtye (1994-) ● Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed (1995 – 2003) ● Kultakurkut (2001 – 03) ● Flying Fishrooster (2002 – 05) (kitaristina ja laulajana) ● Eero Raittinen and The Noisy Kinda Men (2003-), Eero Raittinen & Jarkka Rissanen duo (2004-)
● Jarkka Rissanen & Tonal Box Trio ● Jarkka Rissanen & Dave Forestfield Gospel Rhythm Revue (2013-) ● Detour 33 (2013-) ● Jarkka Rissanen & Sons of the Desert

Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.