KYSin taidekokoelman tarkoituksena on ilahduttaa kaikkia sairaalassa asioivia, niin asiakkaita kuin henkilökuntaakin.
Sairaalassa taide palvelee erilaisia tarpeita kuin museossa. Parhaassa tapauksessa taide nimittäin aidosti edistää hyvinvointia. Siksi Suomen sairaaloissa on perinteisesti satsattu taiteeseen omia kokoelmia kartuttamalla. Sairaalataidekokoelmaa hallinnoivan taideasiantuntijan tehtävä sijoittuu taidemaailman ja kiinteistöhallinnon välimaastoon.
Kuopion yliopistollisen sairaalan taidekokoelmassa on noin 1300 luetteloitua teosta, jotka on sijoitettu pääsairaalan alueelle sekä muun muassa Alavan ja Julkulan sairaaloihin. Kokoelma sisältää pääasiassa maalauksia, grafiikkaa ja valokuvateoksia sekä jonkin verran veistoksia. Vuodesta 2020 KYSin taideasiantuntijana työskennellyt Henna Hietainen hallinnoi Pohjois-Savon hyvinvointialueen eli aiemmin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille kuulunutta sairaalataidekokoelmaa.
– Emme kerää museokokoelmaa, vaan siitä lähdetään, että kaikki teokset ovat esillä ja nähtävillä. Taideteokset on sijoitettu paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat, auloihin, odotustiloihin, käytäville. Lisäksi teoksia on osastoilla ja potilashuoneissa sekä henkilökunnan tiloissa.
Sairaala ei ole samalla tavalla stabiili tila kuin taidemuseo, jossa olosuhteet ovat tarkasti säädellyt lämpötilaa ja ilmankosteutta myöten. Teokset voivat kulua ja saattavat vaurioitua.
– Kaikenlaista voi sattua ja se on vain hyväksyttävä. Siksi koen, että sairaalataide on eräällä tavalla käyttötaidetta. Lähtökohtaisesti taide kuitenkin sijoitetaan niin, että se on esillä mahdollisimman turvallisesti. Sairaalassa taidetta on paikoissa, joissa sitä äkkiseltään ei voisi kuvitella olevan. Esimerkiksi liukuovien takana olevat pinnat ovat tavallaan hukkatilaa, mutta näillekin pinnoille sijoitetulla taiteella on merkitystä sekä potilaille että hoitohenkilökunnalle. Taide näkyy silloin, kun liukuovi on suljettuna.
Pyörä oman maun mukaan
Kokoelmassa on teoksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta nykypäivään, josta suurin osa on suomalaista kuvataidetta. Vanhimpia teoksia ovat esimerkiksi Hjalmar Munsterhjelmin ja Ferdinand von Wrightin maalaukset. Monet teoksista ajoittuvat viime vuosisadan puoliväliin eli KYSin perustamisen ajankohtaan. Uudempien teosten taiteilijoina ovat olleet muun muassa Jorma Hautala, Kari Huhtamo, Taru Mäntynen, Kari Juutilainen, Pauno Pohjolainen, Arto Väisänen ja Ulla-Mari Lindström.
– Tutustuessani rakennushistoriaan oli mukava huomata, että taidetta on hankittu heti sairaalan perustamisesta lähtien. Rakennusprojekteihin on aina sisällytetty jonkinlaisia taidehankintoja.
Pysyvien teosten lisäksi sairaalassa on eri puolilla myös vaihtuvaan näyttelykäyttöön tarkoitettuja tiloja. Vaihtuviin näyttelyihin voivat osallistua sekä ammattitaiteilijat että harrastajat. Näin myös talon oman henkilökunnan taiteellinen lahjakkuus pääsee esiin.
Mari Arvinen: Yhdessä, 2017, seinämaalaus. Lastenpäivystys.
Millainen taide sopii sairaalaan?
Taide voi tutkitusti edistää hyvinvointia ja terveyttä esimerkiksi lievittämällä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Sairaaloihin taidetta hankitaan nimenomaan ilon ja hyvinvoinnin tuottamisen näkökulmasta.
– Meidän kokoelmassamme on esimerkiksi paljon maisemateoksia. Ne on koettu erityisen sopiviksi sairaalaympäristöön, koska ne ovat aiheeltaan turvallisia, mutta kuitenkin puhuttelevia taideteoksina. Ilon ja hyvinvoinnin kaltaisiin teemoihin keskittyminen ei tarkoita sisällötöntä taidetta.
Toisaalta sairaalassa esillä oleva taide ei saa aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta. Vaikeita aiheita voi käsitellä, mutta on kyse siitä, miten ne ilmaistaan. Hietainen toivoo, että sairaalataiteen kautta kävijät voisivat kokea lohtua, luottamusta ja iloa.
– Haluaisin, että sairaalataide myös koskettaa ja herättää tunteita. Teokset voivat käsitellä surua tai menetystä, mutta niiden käsittelytapa ei saa herättää ahdistusta. Se on tärkein yksittäinen sisällöllinen kriteeri.
Yleisesti ottaen sairaalataiteessa on viime aikoina alettu esittävän taiteen sijasta suosia abstrakteja ja värikkäitä teoksia.
– Nykyään kaivataan ehkä tulkinnalle enemmän sijaa jättäviä teoksia kuin sellaisia, jotka sanovat suoraan että tässä on nyt vaikka pohjoissavolainen maisema. Tavoitteena on, että sairaalassa näkisi monipuolisesti erilaista taidetta. Tässä mielessä KYSilläkin on tavallaan taidekasvatuksellinen tehtävä. Täällä jokainen voi kokea taidetta matalalla kynnyksellä, sillä ihmisiä ei eriytetä. Taide on tarjolla tasaveroisesti kaikille.
Uudisrakennuksiin tulossa runsaasti uutta taidetta
Tärkeä osa Hietaisen työtä on KYSin uudisrakennusten julkiset taidehankinnat. Päätökset KYSin taidehankinnoista tekee moniammatillinen taidetyöryhmä, johon kuuluu muun muassa Kuopion taidemuseon edustaja. Tällä hetkellä suurimmat rakennushankkeet ovat Uusi Sydän ja Psykiatriatalo. Niihin uusia teoksia tulee kymmeniä. Teosten toisintoja käytetään esimerkiksi hoitaja-asemissa ja potilashuoneissa eri pinnoilla.
– Taidenäkökulma pitäisi saada rakennussuunnitelmiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska jälkikäteen muutosten tekeminen on vaikeaa. Toiminnallinen suunnittelu on tärkeää, jotta taideteokset osataan sijoittaa oikein eivätkä ne esimerkiksi haittaa kulkemista ja hoitotyön arkea. Rakennushankkeissa muuttujia on paljon aina materiaalivalinnoista alkaen. Aikataulut on yritettävä sovittaa niin, että taide saadaan yhdistettyä osaksi kokonaisuutta oikeassa vaiheessa rakentamista.
Elin n Danielson-Gambogi: Ruissalon silta, 1891, öljy kankaalle, 29x46cm. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Traumatologian osasto, potilashuone.
Taideasiantuntijan monipuolinen työ
KYSillä taideasiantuntija sijoittuu kiinteistöhallinnon alaisuuteen. Henna Hietainen kuvailee työnkuvan tarjoavan hänelle aivan uudenlaisia näkökulmia taiteeseen. Sairaalassa taide sijoittuu arjen hoitotyön lomaan.
– Saan olla tekemisissä nykytaiteen kanssa ja samalla voin luoda hyvää mahdollistamalla yllätyksellisen taiteen kokemisen myös hoitoympäristössä. Suomessa samanlaisissa tehtävissä vakituisesti työskenteleviä taideasiantuntijoita on Kuopion lisäksi vain Helsingissä ja Oulussa. Määräaikaisia taidekoordinaattoreita käytetään ympäri Suomea yksittäisissä rakennus- ja peruskorjaushankkeissa.
– Toivon, että Suomessa laajemmin sosiaali- ja terveyspuolella ymmärrettäisiin tämän tehtävän merkitys. Uskallan väittää, että kaikissa sairaaloissa on jonkinlainen taidekokoelma, johon on aikoinaan satsattu ja joista pitää huolta edelleenkin.
Humanistitaustainen ja aiemmin museossa työskennellyt Hietainen myöntää hieman jännittäneensä insinöörivoittoiseen työporukkaan liittymistä.
– On pitänyt opetella uusi kieli, jolla osaan perustella näkemykseni, miksi vaikka jokin taideteos on jotakin toista teosta parempi. Käyn jatkuvaa vuoropuhelua muun kiinteistöhallinnon kanssa. Moniammatillisuus on ehdottomasti tämän työn rikkaus.