Kotimaisen ruoan arvostus on kasvussa, Jari Venäläinen kertoo.
Marjatiloilla kesän sesonki osuu keskelle kauneinta kesää. Vuonna 2021 kesä oli aikainen, niinpä mansikoita päästiin laittamaan pakkaseen jo juhannuksena. Tänä vuonna ajoitus on perinteisempi.
Yrittäjä Juha Nenonen Nenosen mansikkatilalta Suonenjoelta kertoo, että avomaan mansikoiden sesonki osuu heinäkuuhun.
– Viime kesään verrattuna ollaan pari viikkoa jäljessä aikataulusta. Mutta suomalaiset ovat tottuneet siihen, että heinäkuu on mansikoiden säilöntäkuukausi, joten varsin normaalisti edetään.
Mansikoiden talvehtiminen onnistui ankarasta ja runsaslumisesta talvesta huolimatta hyvin.
– Routaa ei ollut ja mansikat pärjäsivät talven yli mukavasti, joten sen suhteen kaikki näyttää hyvältä. Kesäkuussa on tehty myös uusia istutuksia.
Keväällä ja alkukesällä työvoiman vähyys näkyi myös Nenosen mansikkatilalla.
– Vähän niukanlaisesti on ollut tekijöitä maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen. Nippa nappa on pärjätty, kun itse on pidennetty työpäivää. Tilanne kuitenkin elää koko ajan. Toiveissa on, että tekijöitä saadaan kesän sesonkikuukausiin vielä lisää, jos kaikki menee hyvin.
Perunaa pöytään
Koivulan tilalla Hiltulanlahdessa viljellään perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja punajuuria. Vielä alkukesällä syksyn sadon onnistumista ja ajoitusta on vaikea arvioida, vaikkakin kevätkylvöt päästiin tekemään aikataulussa.
– Kevät oli kuiva ja kylmä, mutta kevätkylvöt tehtiin ajallaan. Perunaa istutettiin noin 17 hehtaaria ja porkkanaa 4 hehtaaria, Jari Venäläinen kertoo.
Varhaisperunan ehtiminen juhannuspöytään on jokakesäinen jännityksenaihe.
– Aika lailla kiikun kaakun mennään, kovin paljon aikaisemmin ei uskalla luvata mitään, mutta toivottavasti varhaisperunoita saadaan juhannukseksi myyntiin.
Juhannusviikolta alkavat sesonki jatkuu Koivulan tilalla pitkälle syksyyn. Kiireet alkoivat kylvöjen myötä jo keväällä.
– Kevään ja kesän kuukausina tehdään 14-tuntisia työpäiviä. Sadepäiviä saisi olla sillä tavalla sopivasti, että välillä ehtii myös levätä, Venäläinen lohkaisee.
Maatalousyrittäjälle tulevaisuus näyttäytyy mielenkiintoisena. Työvoiman saatavuus tuo oman haasteensa. Mutta siitä voi ainakin olla varma, että ruoalle ja ruoantuotannolle on tarvetta.
– Kyllä globaalissa mielessä ruoan riittävyys mietityttää. Moni kuluttaja on varmasti havahtunut nyt samaan. Luulen, että Suomella voi jatkossa olla ruoantuottajana kovakin merkitys. Täällä helteet eivät vielä ainakaan toistaiseksi vaivaa samalla tavalla kuin Etelä-Euroopassa.
Vaikka perunankulutus on viimeisen 15 vuoden aikana jonkin verran laskenut, voi tilanne jatkossa muuttua.
– Nuori sukupolvi ajattelee asioita myös hiilijalanjäljen kautta. Että kannattaako tuoda maailmalta niin paljon ruokaa, kun kotimaisia tuotteita kasvaa ihan lähellä, hän miettii.