Puijon torni juhlavalaistuna 60-vuotisjuhlan kunniaksi.
Puijon torni on Kuopion symboli ja maailmankuulu maamerkki. Ensimmäinen torni rakennettiin 167 vuotta sitten, sen seuraaja 1906 ja nykyinen torni otettiin käyttöön 1963. Tornin syntymäpäiviä juhlistettiin perjantaina 29.9. vuonna 1963 syntyneiden juhlaillallisella ja jatkobileillä Puijon Majalla.
Puijon nykyinen torni avasi ovensa yleisölle heinäkuussa 1963, mutta juhlaillan ajoittamiselle syyskuuhun on sillekin vahvat perustelut. Tornin peruskivi nimittäin muurattiin 27.syyskuuta 1962, ja siitä alkaen töitä paiskittiin ahkerasti seuraavaan kesään yhtä viiden viikon työnseisausta lukuun ottamatta.
Miksi vanha torni purettin?
Tornin vaiheisiin liittyy monta tarinaa. Juhlaillallisilla tornin vaiheita puheessaan valottanut Kuopion matkailun ”grand old lady”, tornin 50-vuotishistoriikin kirjoittanut Kaija Lipponen vastasi myös kuopiolaisia edelleen paljon askarruttaneeseen kysymykseen: miksi vanha Puijo torni purettiin?
– Vanhan tornin purku ei tapahtunut moderni vastaan vanha -ajattelun pohjalta, yleinen mielipide oli hyvinkin vahvasti säilyttämisen kannalla. Monella oli tornista vaikka mitä muistoja ja kivitornille olisi varmasti remontoituna käyttöä löytynyt edelleen. Vanhan tornin kohtalon kuitenkin sinetöi yksi virkamies, valtion luonnonsuojelutarkastaja, joka määräsi vanhan tornin purettavaksi ennakkosuunnitelman mukaisesti. Samainen virkamies torppasi myös Puijolle suunnitellun pyramidimallisen hotellin suunnitelmat, Lipponen kertoi historiapuheessaan.
Puijo näkkyy, kotona ollaan!
Loppuunmyydylle juhlaillalliselle olivat tulleet myös Jaana ja Kari Korhonen, jotka olivat juhlistamassa myös tornin viisikymppisiä kymmenen vuotta sitten. Puijon tornilla on heidänkin sydämissään oma tärkeä paikkansa.
– Olen syntyjäni nilsiäläisiä ja lapsuudessa en tainnut tornissa käydä kertaakaan. Elämä vei töiden perässä etelään, josta palasin kotiseuduilla vuosituhannen vaihteessa. Etelän vuosien jälkeen vasta kunnolla ymmärsi oman seudun kauneuden ja Puijokin sai ihan uuden merkityksen. Puijo on pakollinen käyntikohde vieraileville kavereille ja uusille sukulaisille, siinä samalla on itsekin oppinut arvostamaan Puijoa, Korhoset kertovat ja muistuttavat millainen kiintopiste torni on.
– Niinhän sanotaan, että matkalta palatessa tuntee olevansa jo melkein kuin kotona kun Puijon torni näkyy. Samoin myös kaupunkilaiset haluavat säilyttää näköyhteyden torniin. Jos lähelle rakennettava uudisrakennus peittää näkyvyyden, ei mieli mettä keitä. Vaikka mekin asumme Vuorelassa, on kotimme ikkunasta suora näköyhteys tänne torniin ja täältä näemme kotiin. Se on hyvä ja lämmin yhteys se, Kari Korhonen, tornin ikätoveri, myhäilee.
Kari ja Jaana Korhonen nostivat maljan Puijon tornille.
Pitkän linjan tornilainen
Vuodesta 2019 alkaen niin Torniravintolan kuin Puijon Majankin ravintolatoiminnasta on vastannut Ravintolamestarit Oy. Puijolla panostetaan vahvasti lähiruokaan, periaatteena onkin että ruoka-annosten raaka-aineet tulevat siltä alueelta mikä tornista näkyy. Myös kierrätysmateriaaleja on käytetty niin paljon kuin mahdollista. Vuosikymmenten varrella myös palvelu on aina ollut keskeinen elementti niin tornissa kuin majallakin. Helena Aaltosella on asiaan oma, kokemukseen perustuva tuntumansa.
– Tulin töihin torniravintolaan ensimmäisen kerran vuonna 1994, tarkoituksena tehdä kolmen viikon periodi. Noh, kohta on täynnä jo kolmekymmentä vuotta, joihin mahtuu paljon. Yksi unohtumattomimmista asiakaskohtaamisista tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Oli koolla parinkymmenen hengen seurue, josta eräs herra pyysi saada käyttää talon puhelinta. Hän soitti Rissalaan ja kertoi sään olevan otollinen ja kutsui seuraavan reittilennon lentämään tornin vierestä. Se olikin upea näky kun koneen valot tulivat kaupungin suunnasta ja kone, tietenkin turvallisen etäisyyden päästä sivuutti tornin. Seurue oli nimittäin juhlimassa erään lennonjohtajan eläkkeelle pääsyä! Asiakkaat ovat aina olleet kaiken ydin, siksi me täällä olemme, Aaltonen päätti puheensa.
Helena Aaltonen on nähnyt tornissa menun jos toisenkin.
Juhlaillallisella nautittiin paikallisista raaka-aineista rakennettu herkullinen juhlamenu. Tarjolla oli muun muassa siikaa, hauenmätiä, härkää, luomuomenasorbettia ja omenalunta, suomuurainvispiä, Tornin omaa jäätelöä ja rapeaa mannaa ruokalajeihin sovitellun juomapaketin kera. Tornissa tyylikkäästä musiikista vastasi pianotaiteilija Juho Kela. Valtaosa illallisväestä siirtyi vielä jatkoille Puijon Majalle, missä Tunteet-organisaatio soitti kaksi settiä illan teemaan sopivaa vauhdikasta menomusiikkia. Puijon Tornin tarinaan kirjoitettiin jälleen yksi uusi, iloinen luku.
Loppuunmyydyllä juhlaillallisella esiintyi pianotaiteilija Juho Kela.
Puijon Majan jatkoilla korkkarit nostatti kattoon Tunteet-organisaatio.