Jorma Komulainen ei halua keksiä pyörää tai palloa uudestaan. Silti klassiset muodot kiehtovat mielikuvitusta.

Mielikuvituksen lahja saa ihmisen unelmoimaan ja etsimään yllättäviäkin näkökulmia, joista syntyy oivalluksia ja keksintöjä. Kolme savolaista keksijää kertoo, miksi ja miten keksinnöt syntyvät.

Ihminen kyseenalaistaa ja yhdistelee olemassa olevaa tietoa ratkaistakseen erilaisia ongelmia. Monet tunnetut keksinnöt on tehty sattumalta tai intuitiivisesti mutta konkreettiseen tarpeeseen. Esimerkiksi tulenteon taito ja pyörä ovat oivalluksia, jotka toimivat tänäkin päivänä. Meistä jokainen nobelistista normikansalaiseen voi olla keksijä.
Enemmän mielikuvitusta kuin älyä

Harva keksijä on löytänyt luovuutensa koulunpenkiltä. Useimmiten ensimmäiset keksinnöt ovat syntyneet jo lapsena.
Savustuspussista ja monesta muusta keksinnöstä tunnetuksi tullut kaavilainen Tapani Tirkkonen on keksinyt koko ikänsä. Keksiminen on hänelle elämäntapa ja -asenne.
– Lapsuus kotitilalla antoi virikkeitä keksimiseen ja kotona siihen myös kannustettiin. Jos joku arjen asia tuntui hankalalta, piti keksiä ratkaisu, jolla homma sujuisi jouhevammin. Opin jo varhain ikään kuin skannaamaan ympäristöäni ja havainnoimaan asioita, joita voisi tehdä toisin. Maailma muuttuu ja tekniikka kehittyy, ja kehityksen edellytys on uteliaisuus ja kyseenalaistaminen. Keksiminen tässä ajassa ei ole turhien härpäkkeiden värkkäämistä, ennemminkin luovuutta, joka yhdistyy käytännöllisyyteen. Mielestäni mielikuvitus on keksijälle älyäkin arvokkaampi ominaisuus, Tirkkonen linjaa.

Savolaesuus suattaa olla etu

Onko savolaisuudesta sitten jotain etua keksijän uralla? Tapani Tirkkonen ei koe umpikaavilaisena siitä olevan ainakaan haittaa, mää tiiä vaekka toesinpäen.
– Uskallan väittää savolaisen olevan keskimääräistä uteliaampi ja herkempi puntaroimaan eri vaihtoehtoja. Kyseenalaistaminen on keksimisen sielu. Ja mitäs muuta tämä meidän savolaisten touhu sitten on: suattaahan tuo olla nuinnii, vuan pystys sen erjlaellakii tekemään!

Ongelmanratkaisusta liiketoimintaan

Kiuruvetinen Aulis Kärkkäinen ei sido luovuuttaan savolaisuuteen, vaikka aidolla murteella jutteleva keksijä ja yrittäjä ei sitä millään tavalla peittelekään. Hänen innovaationsa maatalouden koneparannuksista ja lämpöpuusta Wello-hengityslaitteeseen ovat kaikki vastanneet selkeisiin, jopa täysin henkilökohtaisiin, tarpeisiin.
– Minun keksijänurani on siinä mielessä omanlaisensa, että suurimmat oivallukset ovat aina liittyneet kulloinkin käsillä olevaan leipätyöhön. Keskeisimmistä keksinnöistä on kehittynyt liiketoimintaa, ja sen myötä matkan varrella aikaa ei ole jäänyt niin suureen keksintömäärään kuin muilla. Mutta keksijä kun olen, ja vieläpä savolainen, niin toki joskus olen ihan kurillani kehitellyt jonkun hilavitkuttimen ja esitellyt sen kavereille vakavalla naamalla huippukeksintönä. Huumoria ei näissä hommissa saa koskaan unohtaa, se on luovuuden luottokumppani, Aulis Kärkkäinen naurahtaa.

Tuotteistaminen on haastavaa

Jorma Komulainen on keksinyt pikkupojasta asti. Kymmenvuotiaana hän kuuli moottorikelkasta ja kehitteli nopeasti paperille oman ideansa vehkeestä. 12-vuotiaana hän rakensi fysiikan alkeiden innoittamana sukulaisten ällistykseksi toimivan sähkömoottorin.
Uransa aikana Komulainen on tehnyt noin 230 keksintöä ja toiminut pitkään muun muassa Savon Keksijät ry:n puheenjohtajana. Komulainen ei kuitenkaan halua maalailla keksimisestä turhan ruusuisia kuvia, alalla on omat realiteettinsa.
– Nerokkaimmankin keksinnön vieminen eteenpäin ja menestyväksi tuotteeksi on pitkä tie. Vaikka keksintö jalostuisikin maailmanmenestykseksi, on potilla monta jakajaa ja alkuperäinen keksijä tienaa siitä parhaimmillaankin vain hyvin ohuen siivun. Oman elämänurani olen tehnyt sähköalan yrittäjänä, mutta keksinnöt ovat olleet sittenkin vain sivujuonne. Keksijä on luova ihminen, joka saattaa vieraantua tavallisesta elämästä ja keskittyminen yhteen asiaan on vaikeaa. Valintojen tekeminen voi olla tuskallista, elääkö turvallista ja taloudellisesti vakaata elämää normiasetuksilla vai pistääkö kaiken peliin uuden ajattelun, luovuuden ja keksimisen kautta, Komulainen pohtii.