Julius ja Elviira ovat Röpelisen kissaperheen nuorimmaiset.

Anne Röpelisen koti suorastaan vilisee kissoja. Normaalioloissa kissoja on kahdeksan, mutta haastatteluhetkellä paikalla on myös tyttären kissa, sijoituksesta väliaikaisesti palannut oma kasvatti sekä kaksi pentua. Röpelinen on Maine Coon -kasvattaja ja kuuluu Itä-Suomen rotukissayhdistyksen hallitukseen.

Maine Coonien lisäksi perheeseen kuuluu myös norjalainen metsäkissa, maatiaiskissa sekä tyttären karvaton sfinksi. Vaikka vilskettä riittää, on jokainen kissa löytänyt oman paikkansa. Röpelisen ja kissojen aamu alkaa anivarhain aamuruoalla ja hiekkalaatikkojen siivoamisella. Pääosin kissat syövät raakaruokaa. Päivän aikana kissat pääsevät ulkoilemaan aidatussa ulkotarhassa.
– Kesällä ovet ovat auki koko ajan paitsi yöllä ja kissat viihtyvät hyvin ulkona. Myös talvella kaikki käyvät mielellään ainakin piipahtamassa raittiissa ulkoilmassa.

Tiivis tunnelma sängyssä

Välillä kissat äityvät leikkimään ja kun kookkaat kissat painivat matolla, meno äityy välillä villiksikin. Maine Coonit viihtyvät korkealla, joten ne viettävät paljon aikaansa kaapistojen päällä.
Illalla Röpelisellä perheenjäsenineen riittää kavereita.
– Kissat kulkevat tuolista ja sylistä toiseen ja etsivät parasta nukkumapaikkaa. Varsinkin Maine Coonit ovat hyvin seurallisia.
Nukkumaan rupeaminen on oma rituaalinsa.
– Kissat nukkuvat meillä sängyssä ja jokainen kaivaa sieltä oman kolonsa. Meillä on yhden kissan kanssa aina iltakeskustelut ja sitten käymme nukkumaan. Mieheni tulee yleensä myöhemmin nukkumaan, joten hänen voi olla joskus vähän vaikeampi löytää sängystä tilaa, Röpelinen naurahtaa.

Pörheä turkki on ylpeys

Maine Cooneilla ja norjalaisella metsäkissalla on paksu turkki ja näyttävä häntä. Upea turkki vaatii luonnollisesti myös hoitoa.
– Pesen kissat noin kuuden viikon välein. Pesussa käytetään shampoota kissan ihotyypin mukaisesti.
Kuten ihmiselläkin, osalla kissoista on herkempi ja kuivempi iho ja osalla turkki rasvoittuu enemmän kuin toisilla. Erityisesti kollien häntä rasvoittuu helposti. Osalta turkki kuivataan kuivaimella, osa tykkää kuivatella saunan lauteilla itse.
– Näyttelypesut ovat sitten asia erikseen, jos pesun jälkeen joka karva ei ole ojennuksessa, pesu pitää tehdä uudestaan, niin kauan, että turkki näyttää siltä miltä pitääkin. Nykyisin näyttelyissä tosin tulee käytyä harvemmin, muutamina viikonloppuina vuodessa.
Röpelinen kertoo, että kaikki kissat eivät välttämättä nauti pesusta, mutta puhtaasta turkista ne ovat erityisen ylpeitä.
– Kuivaamisen jälkeen ne pörhistävät häntäänsä ja esittelevät turkkia tyytyväisenä.

 

 

Charmantti Yilan painaa toistakymmentä kiloa ja on komea näky.