Lastentaikuri Alfrendo ja jenkkifutari Keränen mahtuvat hyvin samalle penkille.

Lastentaikuri ottaa hauskan ilmeen ja heilauttaa kättään, jenkkifutari kumartuu kentän pintaan ja irvistää pysäyttävästi. Kaksi ilmettä ja molemmat kuuluvat samalle miehelle. Jukka-Tapio Keräsellä on monta roolia, joilla kaikilla on oma tarinansa.

Harva meistä mahtuu yhteen muottiin. Tyypillinen tapaus on asiallinen virkamies tai yritysjohtaja, joka kotona vaihtaa liituraidan nahkapukuun ja hyppää moottoripyörän selkään. Kuopiolainen Jukka-Tapio Keränen on hänkin yrittäjä, mutta hieman tavallisuudesta poikkeavalla toimialalla. Hän on esiintyvä taiteilija, joka myös myy omia keikkojaan ja toimii samalla keskeisimmän roolihahmonsa taikuri Alfrendon autonkuljettajana.
– Ryhdyin yrittäjäksi vuonna 2008. Taiteellisten intohimojen lisäksi hyvänä motivaationa toimi leivän saaminen perheelle ja asuntolainasta sekä muista veloista suoriutuminen. Oli laitettava jalat liikkeelle ja sana kiertämään. Uutena kuopiolaisena kesti aikansa saada verkostot kuntoon ja homma rullaamaan halutulla tavalla, Jukka-Tapio kertoo.

Esiintymällä eroon estoista

Lastentaikuri ja vuorovaikutusvalmentaja paljastaa extrovertin taiteilijapersoonan olevan kovan työn tulos ja syntyneen muuttumisen tarpeesta.
– Olin pikkupoikana Kiuruvedellä pelokas ja hiljainen. En todellakaan harrastanut taikatemppuja lapsena. Lukiossa halusin päästä ujoudestani ja hakeuduin ilmaisutaidon pariin ja siellä opettaja rohkaisi minua mukaan harrastajateatteriin. Pääsinkin Kiuruveden harrastajateatteri Hulluviimaan ja siitä asiat alkoivat edetä. Lopulta opiskelin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Jo Alfrendonkin tarina sisältää siis monta eri roolia ja muutosta, Jukka-Tapio muistelee.

Jenkkifutari ei peräänny

Jukka-Tapio on viettänyt monta intensiivistä hetkeä myös amerikkalaisen jalkapallon parissa. Monipuolisesti urheilusta kiinnostuneen pikkupojan mielenkiinto lapsuuden Kiuruvedellä suuntautui nimenomaan jenkkifutikseen.
– Lumihangessa pallo kainalossa kavereiden kanssa kirmatessa oltiin olevinamme jenkkifutareita. Kiuruveden Yhtylässä kerrostalojen keskellä taisin kavereiden kanssa jo kymmenvuotiaana temmeltää lajin alkeiden parissa. Oikeat pelit pelasin kuitenkin vasta vuosina 2011 – 2014 Farmersissa ja Steelersissä Kiuruvedellä ja Kuopiossa. Peliura jäi kuitenkin pakon edessä hieman vajaaksi. Perheenisän, taikuriyrittäjän ja sitoutumista vaativan joukkuelajin yhdistelmä oli sittenkin liikaa.

Eteenpäin elävän mieli

Lastentaikurin ja jenkkifutarin puuhissa on Jukka-Tapion mielestä paljon samaakin.
– Jalkojen pitää käydä molemmissa. Futiskentällä kannat palloa ja etenet vastustajien joukossa. Tulet taklatuksi ja estellyksi mutta taaksepäin ei voi lähteä, jalkojen on vietävä sinnikkäästi eteenpäin. Sama on taikurilla. Jos on vaikea myydä keikkoja, kotona on vaikeaa ja lapset kipeinä niin eipä silloinkaan voi jäädä paikalleen makaamaan vaan jalkojen pitää liikkua ja viedä eteenpäin. Ilokseni olen tässä matkanteossa onnistunut ja juuri päättynyt Alfrendon Eko-kiertue sähköpolkupyörällä pitkin maakuntaa on mukava lisätä Alfrendon viimeisen aktiivisyksyn tapahtumalistaukseen. Yhdentoista vuoden jälkeen on aika pikkuhiljaa laskea Alfrendo ansaitulle eläkkeelle ja keskittyä vuorovaikutuskouluttajan hommiin, monipuolinen mies paljastaa.