Yhteinen laivaprojekti on hitsannut Almazin miehistön yhteen. Seppo Paananen (vas.), Pasi Puustinen, Markus Kinnunen, Valtteri Holopainen ja Ismo Kokora (oik.) ovat pian valmiina vesille.

Ihan jokaisella ei ole neuvostoliittolaista laivaston yhteysalusta kalastusveneenä, kuten kuopiolaisella kaveriporukalla on. Tosin vielä vuonna 1970 valmistettu Almaz ei ole vesillä. Mutta pian on.

Peli oli menetetty jo viimeistään siinä vaiheessa, kun veneen 20-litrainen moottori hyrähti, tai ehkä pikemminkin räyhähti, käyntiin.
Näin miehet luonnehtivat kolmen vuoden takaista kimppahankintaansa. Kaikki alkoi siitä, kun työkaverukset alkoivat suunnitella yhteisen kalastusveneen ostamista. Koska monella heistä oli jo perhettä, veneen piti olla riittävän suuri, jotta kaikki mahtuisivat tarvittaessa kyytiin.
– Olimme toisistamme tietämättä katselleet netistä tätä samaa paattia, Valtteri Holopainen, Markus Kinnunen, Ismo Kokora ja Seppo Paananen kertovat.
Aluksen koko ja militariahenkisyys kiehtoivat. Kun asia tuli puheeksi, porukkaan liittyi vielä Pasi Puustinen.
– Muitakin kysyttiin, mutta uskallus ei kai sitten riittänyt, Kinnunen kertoo.
– Vai olisiko ollut enemmän järkeä päässä, Paananen letkauttaa takaisin.

”Helppoa se ei ollut, mutta sitä ei tilattukaan”

Ostoshetkellä miesten ratkaisuja nimittäin kenties ohjasi enemmän tunne kuin objektiivinen harkinta. Tarkoitus oli ostaa toimiva vene, ei vuosikausien remonttiprojektia.
– Suunnitelma oli selvä: laiva ajetaan Syvänniemeen ja sieltä talveksi Valtterin kotipihaan. Talvella suoritetaan kansalaisopistossa saaristolaivuritutkinnot. Keväällä pari viikkoa remonttia ja sitten vesille!
Nyt, kolme vuotta myöhemmin, aluksella on toistaiseksi suoritettu ainoastaan neitsytmatka jäisessä Kallavedessä Syvänniemen satamaan. Siihen asti kaikki meni hyvin, mutta nostovaiheessa alkoi tulla ongelmia.
– 12 000 kiloa painavan aluksen nostaminen maalle ei ole mitenkään helppo tehtävä. Lopulta nosto onnistui, mutta ihan kaluston äärilaidoilla mentiin, Puustinen kuvaa.
Kun aluksen sisuksiin päästiin tutustumaan tarkemmin, miehet huomasivat, että edessä onkin isompi urakka.
– Hyvä puoli Almazissa on, että se on tehty korjattavaksi. Monet tekniset ratkaisut ovat ensin tuntuneet oudoilta. Mutta kun asiaa alkaa miettiä, huomaa velivenäläisen tähdänneen siihen, että laivan saa korjattua merillä missä olosuhteissa tahansa, ryhmän moottoriasiantuntijat Kokora ja Holopainen kertovat.
Ongelmaksi sen sijaan muodostui se, mistä viisikymmentä vuotta vanhaan neuvostoliittolaisalukseen löytyisi sopivia osia. Kun Pietarista lopulta sellainen paikka löytyi, tuottivat kielimuuri ja kaupantekokulttuurin erot hankaluuksia.
– Google Translatorin avulla on hieman hidasta tehdä kauppoja.

Panssarivaunuajeluja ja saunailtoja

Erinäisten vaiheiden jälkeen osat kuitenkin saatiin. Sittemmin miehet ovat löytäneet muitakin hyviä kontakteja. Esimerkiksi suomalaisen militariaharrastajan, jonka luona varaosia hakiessa on päästy myös panssarivaunuajelulle. Harrastajapiirit ovat Suomessa pienet, ja apua tarjotaan auliisti.
Jos laivaprojekti ei olekaan sujunut ihan niin joutuisasti kuin tarkoitus oli, matka kohti päämäärää on kuitenkin ollut vaivan arvoinen. Viisikko laittaa kahveja pöytään Holopaisen keittiössä varsin tottuneen ja kotoisan näköisesti. Yhteen on hitsauduttu, kirjaimellisesti, eivätkä miehet ainakaan myönnä kärsineensä suurista erimielisyyksistä.
– Välillä on haastavaa löytää yhteistä aikaa, jolloin useampi meistä ehtii paikalle. Almaz on kuitenkin sen verran iso alus, ettei sille yksin pysty tekemään mitään ja yhden päivän aikana ei ehdi juuri muuta kuin levitellä osat. Toisaalta, kun kerran on tekemään ryhdytty, on remontti haluttu tehdä huolella. Nyt noin 90 prosenttia alkaa olla tehtynä.
Vuosien aikana on myös pidetty yhdessä hauskaa ja vietetty monta saunailtaa. Yhdessäololle ei näy loppua senkään jälkeen, kun uusitulla aluksella päästään neitsytmatkalle.
– Kyllä tämä on massaltaan niin iso alus, ettei yksin ole mitään järkeä lähteä vesille. Porukalla lähdetään!


Vuonna 1970 valmistettu Neuvostoliiton merivoimien yhteysvene on saamassa uuden elämän. 12 000 kiloa painavaa alusta on remontoitu jo kolme vuotta.

12 tonnia terästä

Almazin viisikymmenvuotiseen matkaan sisältyy monia tapahtumia. Almaz projekt371 valmistui vuonna 1970 Rybinskissä. Neuvostofregatin yhteysalus on 12 metriä pitkä, yli 3 metriä leveä ja painaa 12 tonnia.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aluksen osti Arkangelissa töissä ollut suomalainen. Kaupat tehtiin amiraali Popovin kanssa ja kauppahintana oli kaksi autoa, amerikkalainen Chevy ja neuvosto-UAZ. Laiva tuotiin Pietariin meriteitse ja 2000-luvun alussa omistaja toi sen Suomeen. Kotimatkalla laiva joutui myös merihätään, joka rikkoi aluksen kaikki ikkunat.
Almaz ehti palvella myös huviveneenä Punkaharjun valtionhotellilla ennen kuin se ostettiin Kuopion suunnalle. Nykyisillä omistajilla alus on ollut vuodesta 2016 lähtien.