Tähtäimessä Tokio

Henkilöt, Muut

Taneli Tenhusen tähtäimessä on lippu Tokion kisakoneeseen. Sitä ennen kevät kuluu kiertäessä maailmaa kilpailemassa. Tammikuun Pohjois-Savon Urheilugaalassa hänet palkittiin Kansainvälisyys-palkinnolla.

Taneli Tenhusen kauden päätavoite on edustaa Suomea Tokion paralympialaisissa syksyllä. Pyörätuolitenniksessä kilpailu on kovaa, mutta hyvin sujuneen valmistautumisen jälkeen uuden paluun tennishuipulle tehneen Tenhusen tavoite on realistinen.

Kausi alkoi helmikuun alusta Iso-Britanniasta. Tenhunen kiertää ympäri maailmaa kilpailemassa kesään asti, jolloin on aika tarkastella sijoitusta listalla. Maailman rankingissa 40 parasta urheilijaa pääsee suoraan paralympialaisiin. Koska yhdestä maasta edustajia saa olla enintään neljä, käytännössä 50 parhaalle on tiedossa pääsylippu kisakoneeseen. Ulkopuolelle jääneillä on mahdollisuus selviytyä kisoihin vielä villillä kortilla, jotka jaetaan heinäkuussa. Tenhusen tavoitteena on varmistaa paikka suoraan sijoituksella.
- Villit kortit ovat kirjaimellisesti herrojen ja rouvien hallussa. Valmistautuminen on sujunut hyvin. Vaikka viime syksy oli vaikea tuloksellisesti, peli oli hyvää. Usein ottaa aikansa, että peli kypsyy uomiinsa, Tenhunen pohtii.
Omia vahvuuksia ja heikkouksia pohtiessaan Tenhunen löytää molemmat samasta paikasta, korvien välistä.
- Minulla on vahva kilpailuvietti ja voitontahto. Se on kaksiteräinen miekka: vie pitkälle, mutta toisaalta välillä tunteet räiskyvät yli. Henkiseen puoleen onkin kiinnitetty valmennuksessa erityistä huomiota viime vuosina. Pelitilanteessa tarvitaan tiettyä rauhallisuutta, jotta kova kilpailuvietti saadaan valjastettua hyötykäyttöön.

Uran toinen kierros

Tenhunen nauttii kilpailemisesta ja huippu-urheilijan elämästä täysin siemauksin. Kun uran on jo kerran lopettanut sairastumisen takia, osaa uudesta tulemisesta nauttia. Tenhunen sairastui vuonna 2011 munuaisten vajaatoimintaan. Hän kertoo jo tehneensä surutyön siitä, että Pekingin vuoden 2008 paralympialaismatkaan huipentunut ura oli tässä.
- Vuonna 2014 sain uuden munuaisen, mutta en osannut vielä unelmoida paluusta kilpakentille, ennen kuin Jarkko Nieminen sai iskostettua ajatuksen päähäni. Aloin miettiä, että jos vain saisin kaikki osa-alueet aina taloudellisista edellytyksistä lähtien toimimaan, niin miksi en vielä koittaisi. Sitä päätöstä en ole katunut hetkeäkään.
Paluu huipulle ei kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä, eikä ilman kovaa työtä. Vaikka urheilullinen pelaaja oli pitänyt itsensä kunnossa myös ammattilaisuran loputtua, oli selvää, että pitkän sairastamisen jälkeen lähdettiin kuntoa hakemaan takamatkalta. Toisaalta uuden munuaisen myötä kroppa oli terve ja elimistö toimi. Harjoittelu alkoi nopeasti tuottaa myös tulosta.
- Ensimmäiset ammattilaiskisat jännittivät todella paljon. Oli käänteentekevä hetki, kun huomasin, että pärjään. Oli myös hienoa tavata kaikki tutut ihmiset, ihan kuin olisin tullut kotiini takaisin. Se oli henkisesti tärkeää.

Elämää urheilukuplassa

Tällä hetkellä Tenhunen kokee olevansa fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Pekingissä vuonna 2008. Vuodet ovat tuoneet myös elämänkokemusta ja varmuutta.
- Koen olevani etuoikeutettu saadessani pelata ammattilaisena. Puolet vuodesta kuluvat maailmalla turnauksissa. Onhan tämä melkoista kiertolaiselämää tenniskuplassa, mutta nautin kansainvälisestä tunnelmasta, erilaisten ihmisten ja paikkojen näkemisestä.
Toisaalta sairastuminen on tuonut urheiluun uudenlaista perspektiiviä.
- Tavallaan urheilu on minulle maailman vakavin asia, mutta ei sitten kuitenkaan. Treenaamisen ja kilpailemisen ohella aikaa pitää jäädä myös kavereille ja läheisille. Kuopio on hieno, perinteinen urheilukaupunki paitsi treenata itse myös seurata urheilua. Käyn mahdollisuuksien mukaan katsomassa futista, kiekkoa ja lentopalloa.

Paraurheilija vs. huippu-urheilija?

Tennis- ja pyörätuolitennisammattilaisen arki ei eroa loppujen lopuksi paljoakaan toisistaan. Jos verrataan Tenhusen ja vaikkapa Emil Ruusuvuoren treenaamista ja kilpailemista, on se molemmilla hyvin samankaltaista. Mieltääkö Tenhunen itsensä enemmän paraurheilijaksi vai huippu-urheilijaksi? Kysymys saa miehen mietteliääksi.
- Tämä onkin hyvä kysymys. Tokihan tiedostan olevani paraurheilija, mutta toisaalta miellän itseni samanlaiseksi urheilijaksi kuten muutkin. Kavereissani on paljon tennispelaajia ja muita urheilijoita. Huippu-urheilu yhdistää meitä kaikkia. Eihän mies- ja naisurheilijoitakaan arvoteta, ei ainakaan pitäisi arvottaa, jotenkin eri tavalla.
Mitä tulee paraurheilun asemaan ja arvostukseen, Tenhunen näkee siinä tapahtuneen paljon positiivista. Vaikka paraurheilu saa entistä enemmän huomiota, voivat erilaiset vammaluokat hankaloittaa seuraamista ja sitä myöten suuren penkkiurheiluyleisön saavuttamista. Pyörätuolitenniksessä vammaluokituksia ei ole.
- En osaa sanoa, voisiko vammaluokitukset poistaa eri lajeissa. Tenniksessä tämä käytäntö toimii, mutta kilpailukin on kovaa. Esimerkiksi miesten puolella pyörätuolitenniksen pelaajia on maailmanlaajuisesti 15 000.
Toisaalta voidaan kysyä, pitääkö paraurheilua rinnastaa ollenkaan huippu-urheiluun. Paraurheilun lähtökohta on, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus liikkumiseen.
- Olen kuitenkin sitä mieltä, että huippu-urheilu ei voi olla koskaan täysin tasa-vertaista. Menestys vaatii paljon työtä, lahjakkuutta sekä sitä, että harjoittelu- ja kilpailuolosuhteet ovat kunnossa.

Tenhusen tavoite on varmistaa paralympialaispaikka suoraan ranking-sijoituksen kautta. Yhdessä valmentaja Alpo Kärkkäisen kanssa huomiota on kiinnitetty itse pelin ja fysiikan lisäksi myös henkiseen vahvuuteen.

Hae sivustolta

Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Share This

Jaa tämä juttu!

Voit jakaa jutun Facebookiin tai Twitteriin.